Inhokkitöitä on kertynyt aika paljon matkan varrella. Aika monta kertaa ollaan tuumattu, että ”tää on varmaan hei kamalinta, mitä vastaan tulee – kohta tää loppuu”... Ja väärässä on oltu, ties kuinka monta kertaa... Listasin tähän top viitosen, siltä varalta, että jos (kun!) joku muu teistä hairahtaa samanlaiseen hölmöyteen, ymmärrätte sitten, että ei ne inhokit suinkaan siihen ekaan kuukauteen lopu! :)
1)
Villoitus: hirveetä hommaa. Ihan siis kamalaa. On lasivillaa ja kivivillaa ja puhallusvillaa. Meille on tullut niitä kaikkia. Lasivilla on niistä kaikista kamalinta. Nimensä mukaisesti se on siis täynnä pienen pientä lasia. Ja voi että, miten se lasipöly tunkee kaikkialle. Sitä on heti hengitysteissä kun menet lähellekin, joten yskimään joutuu. Hengityssuojainta ei kukaan viitsi pitää, kun kuumahan siinä tulee ja happi loppuu. Kutittaa ja kirvelee käsiä eikä kutinaa saa oikeen millään pois, kun tarpeeksi kauan villan kanssa ährää... Emme suosittele. Kultsin sanoja lainaten: ei ole mukavaa joutua vilttiketjuun villoittamaan pariksi viikkoa ;)!
2)
Sisäpuolisten eristeiden laitto maanpintaan. Näihinhän kuuluu siis styroxin leikkaus, bitumihuovan asettelu ja uretaanin suihkuttelu. Styrox ei kutita, mutta se tarttuu. Joka puolelle. Eikä sekään lähde millään pois. Kyseessä on onneksi kuitenkin vain ärsytystekijä eikä niinkään terveyttä vaarantava asia. Uretaanihan taas on varmaan jotain supermyrkkyä. Se tahmaantuu, tarttuu, liimaa joka paikan ja kun sitä pursottaa, se leviää ja turpoaa ihan hallitsemattomasti. Eikä uretaanin laitto ole oikeasti ollenkaan niin helppoa, miltä se näyttää, kun asiansa osaava ihminen sitä pursottelee... Tiivistettynä: eristeet tarkoittavat paljon pyllistelyä, kyyryssä oloa ja nyhräämistä sekä särkeviä ruumiinosia.
3)
Maatyöt. Hikistä tai mutaista hommaa. Riippuu keleistä. Ja tontin maaperästä. Ja siitä, onko kunta tai kaupunki onnistunut piilottamaan
(unohtamaan...) sähkö-, vesi- ja muuta kaapelihässäkät parin metrin syvyyteen keskelle savipeltoa... Vaatii isoja muskeleita, pitkää pinnaa, hyviä lapioita ja suomalaista sisua.
4)
Sokkelin pinnoitus. Laitetaan Kultsin mieliksi listoille :) Huono asento jatkuvasti, ei muuten valittamista. Selkä hajalla nopeasti - kannattaisi kuljettaa pilkkijakkaraa mukana. Kuten jo aiemmin todettu: toiset tykkää, toiset ei.
5)
Tinkaaminen. Tästä en tykännyt alkuun laisinkaan. Mä olen aina ollut ihan älyttömän huono tinkaan. Nyt se kyllä jo menee. Raksaprojektin myötä koen varmaan kuitenkin kohta ihan luontevaksi tingata jo Prismassakin ruokalaskuni hinnasta ;) Nimittäin kaikesta on pakko tingata. Jokainen säästetty penni on loppujen lopuksi kotia kohti. Tinkaamisessa on monia kikkoja: a) ole rempseä äijä – väännä kättä, b) ole köyhä ja kipeä – kerro, ettei budjettiin varattu luku näytä yhtään siltä, mitä myyjä tarjoaa, c) käytä naisellista lumovoimaa – hymyile kauniisti, d) ole pain-in-the-ass – älä anna periksi, vaan ruinaa ja ruikuta ja käytä väsytystaktiikkaa, e) valehtele sumeilematta – ”kilpailevassa tarjouksessa kyllä oli sitä ja tätä ja näin halpa hinta...”. Joskus tepsii, joskus ei. Helpommin muuten antavat tavaraa kaupan päälle kuin tiputtavat hinnasta. Eli vinkki: älä pyydä ensi tarjoukseen kaikkea maan ja taivaan väliltä, vaan tinkaa sitten tavaraa vanhan tarjouksen päälle, samaan hintaan.
(Vinkatkaapa muuten te mestaritinkaajat – miten te sen teette?)
Siinäpä niitä, inhokkuusjärjestyksessä. Listoille olisi kyllä joutanut kärkipäähän myös
jo tehdyn purkaminen... Mutta meni jo! Kyllä mä joskus sen supersuosikkilistankin väkästän - ehkäpä joulukuussa tai ensi vuonna, kun aika alkaa kullata muistoja ;)!
