Sokkelin tekoa

Nyt on perustukset valmiit. Vihdoin. Tämä ei ollut mikään miellyttävin vaihe. Ilmat eivät suosineet ja saimme suojailla lähes joka päivä sokkelimuuria. Lisäksi työmaalla oli työmiehiä lainatakseni hieman tulehtunut ilmapiiri. Joka sai alkunsa varmaan siitä, että me otimme kaverit tuntihinnalla töihin ja he kuvittelivat voivansa tehdä kunnon tilin tämän vuoksi.

Meillä oli siis työmaalla sokkelia tekemässä isä ja poika sekä välillä myös toinen poika. Heitä suositteli vastaava mestari ja työn hinta oli puolta huokeampi kuin muissa tarjouksissa. Teimme kaupat ja ensimmäinen sekä toinen päivä menivät ihan kivasti. Sitten alkoi rakennuttajien mielessä kasvaa hiljalleen epäilys porukan työvauhtia kohtaan. Koska emme halunneet tietämättömyyttämme syytellä ketään hitaudesta, konsultoimme asiassa vastaavaa mestaria sekä naapurin kirvesmiehiä. Vastaavalta ei heti herunut tuomiota, mutta naapureiden mielipide oli selvä: siltähän tuo työtahti kyllä näyttääkin, että tuntihinnalla töitä tekevät.

Vastaavan tuomio napsahti, kun hän teki tontille saman päivän aikana kolmen tunnin välein kaksi yllätystarkistusta. Näiden yllätystarkistusten jälkeen isä-poika-porukka joutui vastaavan puhutteluun ja näillä natsoilla pidetty keskustelu tuotti tulosta. On se kumma, että vaikka rakentaja uhkailee irtisanovansa koko poppoon, jos ei työ maistu, niin vasta ylempiarvoiselta kollegalta tullut viesti meni perille. Onneksi kuitenkin edes näin. Lauantaina, 7 ½ päivän jälkeen, homma oli valmis ja tunne oli varmasti molemminpuolinen: sekä rakentajat että työmiehet olivat helpottuneita polkujen erotessa toivottavasti ikiajoiksi, milloinkaan, ikinä, koskaan enää risteämättä...

Sitten ilmapiiritiedoista tekniseen asiaan: meidän perustukset tehtiin lecaharkoilla. Ne painaa aika kivasti. Tai ei ne ensimmäiset kivet, mutta se 740. kivi kyllä painaa. Paljon. Rakentajat kaipaavat hierontaa, varsinkin tuo isompi rakentaja, joka joutui nostelemaan suurimman osan harkoista lavalta sokkelin viereen... Taloudellisesti osattiin kuitenkin tilata, koska vain alle kymmenen harkkoa jäi  käyttämättä.

Perustukset voi tehdä lecaharkkojen lisäksi myös muottiharkoilla tai valaa täysin betonista. Lecaharkot ovat aika energiataloudellisia, betoni johtaa kylmää aika kiitettävästi. Lecaharkoilla talon ja autokatoksen tekemiseen meni 7,5 päivää, betonilla säästää varmasti 5-6 päivää työaikaa. Vastaavasti tietysti aines on kalliimpaa.

Perustusten alle valettiin betoniantura lautamuottien sisään. Anturan päälle muurattiin 5 riviä korkea lecaharkkomuuri. Lecaharkot ja betoniantura ”yhdistettiin” laastiviisteellä, joka valuttaa mahdollisen kosteuden nätisti pois muurin ympäriltä. Sokkeliin hitsattiin bitumikermi pitämään kosteus poissa. Samaa bitumikermiä laitettiin sokkelin päälle radonkaistaleeksi. Bitumi imee radonin itseensä, vie sen betonisen lattiavalun alle ja johdattaa kaasut pois rakenteista.

Valmis! Tällä hetkellä sokkeli odottaa enää että maatyömies tulee tontille toisen kerran, täyttää soralla sisäpuolelta, täyttää soralla ulkopuolelta, laitetaan vähän eristettä ja sitten voikin talopaketti tulla!

Koska elämässä ollaan (kai?) oppimista varten, kokosin kolmiportaisen perustusten ABC:n, etteivät kantapään kautta opittu tieto hautaudu heti unholaan:

* Oppitunti 1: älä teetä tuntihinnalla, jos et tunne kavereita tai ole saanut monelta eri rakennuttajalta hyviä referenssejä.

* Oppitunti 2: jos epäilys herää, älä suotta kärvistele asian kanssa yksin. Vastaava varmasti auttaa.

* Oppitunti 3: jos otat halvimman, voit olla aika varma, että priimaa et saa. Halpuus näkyy joko työtahdissa tai –laadussa. Meillä se näkyi nyt, onneksi, tahdissa.

Nyt kohti aurinkoisempaa viikkoa =)!

Takkakaupat

Me ostettiin se takka pari viikkoa sitten. Nyt on ainakin iso takka tuomassa meille lämpöä keskelle sähkökatkoksia ja luomassa romantiikkaa arkisiin hetkiin tulenlieskoillaan :)

Takkaunelmia osiossa takanhakuun lähdettiin suunnilleen tällaisesta ajatuksesta - selkeää, modernia, tyylikästä

Ja kaupat tuli sitten hieman erilaisesta versiosta. Meidän tulevan takan etuseinä on ehkä aika lailla kuten alla olevassa valokuvassa (mieltänsä saa kuulemma vaihtaa vielä viime metreillä - jee!)

... mutta muoto ei ole yhtä linjakas tuon haastavan, pienehkön paikan vuoksi - tuli seitsemän kulmaa toivotun neljän sijaan:

Mutta nyt on ainakin ekologista takan lämmittelyä - ei pelkkää fiilistelyä siis, vaan samalla pelastetaan maailmaa:

Tällaisilla takkatunnelmilla.Otettiin avaimet käteen paketti eli siihen tulee nyt takan lisäksi lämmönvaihdin, hormi asennettuna ja katon yläpuoliset pellitykset. Ei tarvitse sen kanssa sitten itse säätää.

Nyt on pari viikkoa tehty sokkelia ja siitä päivityksiä ensi viikolla!

Sähköä ilmassa

Voi kuulkaa, että on vaikeaa saada sähköt tontille. Sitä ei osaisi aavistakaan, millainen ruljanssi se on, kun tyytyväisenä valmiissa talossa napsuttelee valokatkaisijaa on/off-asentoon.

Ensin oli tosiaan se jo kaikille tuttu ”kadonnutta sähköä etsimässä” –episodi. Jota seurasi imurointi- ja reisijumppatuokiot tontilla kaapelin vedon yhteydessä -jakso. Sen jälkeen on ollut ”tilaa sähkönsiirtosopimus” –episodi, joka on nyt kunnialla hoidettu loppuun. Tässä välissä piti päättää, otetaanko työmaa-aikainen sähkö vai ihan valmis lopullinen sähkö. Tätä seurasi ”tilaa ja kilpailuta sähkönmyyntisopimus – ei sitä vakituista kuin se työmaa-aikainen sähkö” -hässäkkä. Siihenkin liittyi muutama kiemura: asiakaspalvelusta ohjeistettiin ensin väärin koko homma, soitettiin takaisin, siirrettiin kolmannelle osapuolelle, soitettiin sähkönsiirtofirmaan ja soitettiin takaisin asiakkaalle. Ja asiakas soitteli siinä välissä muutaman puhelun. Lopputuloksena kuitenkin oli sähkönmyyntisopimus. Ja kaikille tiedoksi, että ei ole olemassa sellaista kuin rakentamisen aikainen sähkönmyyntisopimus, vaikka sähkölaitos tällaista alkuun väittikin! Tätä settiä seurasi vielä ”ota kiinni, jos saat” tyyppinen mittaroinnin asennus ja sähköjen kytkentä –pyyntö.

Tämä viimeinen periodi alkoi sillä, että yritin tilata kyseistä operaatiota. ”Ei onnistu, jos ei ole työmaa-aikaista sähkökaappia tontilla ja meiltä sitä ei muuten kannata vuokrata, kun meillä on sille päivävuokra”, kertoo sähkönsiirtoyrityksen asiakasvastaava. Olin ajatellut vuokrata kaapin heiltä, mutta ei väkisin. Kaappi hommattiin sitten omia reittejä, isä väkersi siihen hienon tukitelineen ja se vietiin tontille tönöttämään tulevan teknisen tilan kohdalle. Yritin soittaa taas sähkölaitokselle: joko onnistuisi mittaroinnit ja kytkennät? ”Ei, kun teidän ( = sähkärin) pitää itse kytkeä se kaapeli sinne kaappiin, ei me muuten tulla.” No herranjestas! Eikös juuri tätä varten sähkölaitos ole olemassa, että he kytkevät kaapelin kaappiin ja siksi sitä kutsutaan kytkennän tilaukseksi?! Kävi ilmi, että eivät ole. Ja taas mietittiin, että mitäs nyt. Hommaahan helpotti huomattavasti se, että sähköurakoitsijaa ei ollut edelleenkään palkattu – ne maksaa lähes 20 000 euroa urakka – hiki pukkasi ja piti taas ottaa tuumaustauko... Lopputulos oli kuitenkin, että kilpailutettiin ja löydettiin sähkäri, käytiin hintaneuvottelut ja hinnasta tippui hyvin vähän. Sähkäri kävi tänään tontilla ja sähkönkytkennät sekä mittaroinnit mennään tekemään ensi viikolla sähkölaitoksen toimesta. Pikkaisen liian myöhään, kun meidän sokkelin tekijät tarvitsisivat sähköä jo alkuviikosta. Mutta hei, tällaisia tilanteita varten on hyvät naapurit, niillä on jo sähköt toimimassa – luukku on kuulemma auki 24/7 ;)!

Tarinan opetus: on olemassa sähkönsiirto ja –myyntisopimus, jotka pitää molemmat tilata. Pitää päättää, ottaako siirron työmaa-aikaisena vai valmiina pakettina. Lisäksi tilataan vielä sähkön kytkentä ja mittarointi. Jos rakennat, palkkaa sähkäri ajoissa – hän osaa neuvoa parhaiten. Jos kuitenkin asiat ovat edelleen sekaisin kuin Haminan kaupunki konsanaan, ota avuksi rakkaat naapurit. Ja verkostoidu heidän kanssaan ajoissa hätätapauksia varten!

Nyt täällä aletaan valmistautua kisastudiota varten - maaleja Suomi...;)!