Ekoiluyrityksiä raksalla

Rakentaminen on hyvin kaukana ekoilusta. Ainakin meillä. Okei, me rakennetaan aika hyvin eristetty talo, ettei lämpö karkaa. Ja yritetään käyttää näitä vaihtoehtoisia energiantuottomuotoja jonkin verran. Mutta totuushan on, että jos olisi halunnut ympäristöään kunnioittaa, olisi ostanut vanhan talon ja remontoinut sitä. Nyt kun me kuitenkin päädyttiin tekemään uusi, mä oon jotain pientä yrittänyt raksallakin ekoilla, ettei ihan tuhota tätä maailmaa. (Luomuilu on muuten kauas taakse jäänyttä elämää olosuhteiden pakosta. Enää aamu-melkein-luomusmoothiet muistuttavat niistä hienoista periaatteista, joita kerran suurella rakkaudella ja intohimolla vaalin... Uudella innolla sitten, kun ollaan muutettu!)

Meillä kierrätetään raksalla pahvia ja kartonkia. Kuulostaa pieneltä, mutta kun katselee naapureiden rakentamista, se on jo aika iso juttu. Muut heittelee kaiken sekaisin sinne jätelavalle. Ne puut, joita ei voida polttaa takassa ensi talvena, viedään meillä puukeräykseen. Sitten meillä nykyisin myös kierrätetään metallia. On kierrätetty nyt ehkä jo kuukausi. Kiitos erään ystäväiseni, joka asiaa suositteli ;) Uskomatonta muuten, miten paljon metallia kertyy: nauloja, ruuveja, muttereita, rautalankaa, ilmastointiputkien paloja jne. (Mulle on kehittynyt sellainen sisäinen metallinpaljastin, joka bongaa samantein naulan soran seasta ja kuskaa sen kierrätysastiaan.) Jämäpuupaloista myös nakutellaan kaikki naulat irti ja molemmat menevät omiin kierrätyslokeroihinsa. Kahvinpurut kaadetaan useimmiten ulos pihalle: sinne kertyy sitten mehevää multaa joku päivä :).

Metallinkeräys ;)

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: meillä ei käytetä kerttisastioita, muuten kuin silloin, jos tulee vieraita, joille keitetään kahvit. Me vakiraksailijat sen sijaan juomme ihan kunnon mukeista, käytämme kunnon lautasia ja kunnon haarukoita ja veitsiä. Jokaisella on oma värinsä ja minä sitten kiikutan noin kerran viikossa mukeja ihan kunnon pesuun (lautaset pestään kyllä joka käyttökerran jälkeen ;)). Mukeissa kasvaa sitten viikon sisään autuaasti jotain välillä kahvi-vichy-pepsi-mehu-sahanpuru-villanpöly-rihmastoa ;)



Ikeasta ostetut viidenkymmenensentin kahvikupit. Mulla on vihreä, Kultsilla sininen, Isällä musta ja Äidillä lila/ruskeahko. Huomatkaa kahvinkeitin, saa tuoretta kahvia paikanpäällä. Vain teenjuojat joutuvat tyytymään termariin.



Ja tässä retkilautaset. Sain nämä muuten töistä "läksiäislahjaksi" kun keräsin luuni Valkeakosken suuntaan. Kätevät, sekä lautasta että kantta voi käyttää syömiseen, ja sitten syömisen jälkeen vain homma kiinni. Vierailevalla tähdellä, Pikkuveikallakin, on tuollainen hottis-muki - myös sponsored by työpaikka.

Näin maailma pelastuu ;)!

Lattiakipsivalu

Meidän yläkertaan laitettiin lattiakipsivalu. Toinen mahdollisuushan olisi ollut laittaa ihan gyproc-levyä. Mutta kun meillä oli se vesikiertoinen lattialämmitys ja niitä putkia meni joka paikassa, levyt olisi olleet melkoinen urakka. Eli sen sijaan, että oltaisiin nyhvätty niitä levyjä viikko, valufirma kävi hoitamassa homman muutamassa tunnissa valmiiksi. Kipsivalu kuivui vuorokauden, jonka jälkeen siinä sai jo kävellä. Se kuivuu sentin viikossa (syvyys 4 cm) eli aika paljon nopeammin kuin alakerran betonivalu (syvyys 10 cm), joka kuivuu sentin viikossa tai jopa puolessatoista, jos haluaa varman päälle pelata. Lisäksi kipsivalulla on aika hyvä lämmönsitomiskyky, eli tuntunee mukavalta myös paljaiden varpaiden alle aikanaan.

Kipsivalutekijöitä oli tosi vähän tarjolla. Siis tuskin ketään. Pirkanmaalta löysin yhden tekijän. Mutta otettiin tekijä loppujen lopuksi Hämeenlinnasta, kun hinnassa säästi hieman yli puolisen tuhatlappusta. (Voitte muuten arvata, miten nautiskelin, kun se pirkanmaalainen tekijä soitteli mulle ja kyseli, että jokos kaupat tehdään. Sain sanoa, että meillä on kuule valu jo lattiassa ja säästettiin sievoinen summa teihin verrattuna, vaikka otettiin tekijät 70 km:a kauempaa ;)!)



Toinen pumppaa liejua, toinen tasoittelee. Vaikka tämä mömmö on muuten itsetasoittuvaa. Eikä sillä sen vuoksi voi tehdä kaatoja, kuten taas betonilla voi. Asia, joka olisi pitänyt hokata etukäteen kylppärin kohdalla...



Näyttää mun mielestä vähän piparkakkutaikinalta ... ;)?

 



Yläkerta näyttää uimahallilta, eikö vaan?

 

Nyt  lattia on sitten jo kuiva ja kova, kuten sain sunnuntaina tuta.... Siinä voi kävellä ja seiniä voi kovaa vauhtia pykätä lattian päälle.

* * *

ps. Miksiköhän en ole aiemmin ymmärtänyt, että erittäin epäonnistuneilla mäkihypyillä voi olla aika ihania seurauksia...;)? Katsokaapa vaikka :)







Man down...

Ojennan villaa. Seison tikkaiden yläpäässä. Liiankin ylhäällä, ehdin jossain kohtaa miettiä, tekemättä asialle kuitenkaan mitään. Yhtäkkiä tikkaat lähtevät alta, jaloilla ei olekaan enää sijaa, missä seistä. Mielessä käy, että ei voi olla totta, en kai mä nyt ihan oikeasti tipu. Kolmea metriä. Ullakolta yläkerran vastavaletulle kipsilattialle. Sormet haroo jotain, mistä saisi otetta, mutta painovoima on liian kova kilpakumppani. Mahtava tömäys, suoraan perssiille. Onneksi en satuttanut päätä. Persuksessa ja alaselässä kyllä sattuu sitäkin enemmän. Hitonmoinen pelästys (olenkohan kuollut, halvaantunut tai muuten vaan poissa pelistä)... Kultsi katsoo hämmästyneenä ullakolta (myöhemmin se sanoi kummastelleensa, että mihin mulla nyt kiire tuli, että olenko ihan pimee, kun hyppään kolmesta metristä alas ;)) ja Isä&Äiti kyselevät, mitä ihmettä tapahtui, mitä sä oikein teit.

Onni on matkassa tällä kertaan, "hypyn" tuloksena vain murtunut häntäluu ja muutama mustelma sekä henkiset traumat. Puolitoista viikkoa saikkua. (Pitikin sattua näin huono keli just tälle viikolle, ajatelkaa miten mahtavan rusketuksen olisin saanut häntäluupuolelleni viikon aikana, kun makaaminen on nyt just se juttu, mitä pitää tehdä ;).)




Tätä me puuhailtiin: ullakon villoitusta. Jos katsotte oikein tarkkaan, voitte erottaa, että Kultsi on tuolla koolauspuiden ja muovin takana hämähäkkimiesasennossa villoittamassa.




Kultsi joutui koville ja me keikuttiin kyllä korkeammallakin kuin kolmessa metrissä. Että siinä mielessä se kolmen metrin tiputus oli oikein hyvä valinta.




Ja tässä niitä syyllisiä sauna ja pesuhuone tulvillaan.



Ja tässä ne kaikista syyllisimmät: ikävät tikkaat ja liian vähän korkeanpaikankammoa poteva hyppäri.