Nyt on perustukset valmiit. Vihdoin. Tämä ei ollut mikään miellyttävin vaihe. Ilmat eivät suosineet ja saimme suojailla lähes joka päivä sokkelimuuria. Lisäksi työmaalla oli työmiehiä lainatakseni hieman tulehtunut ilmapiiri. Joka sai alkunsa varmaan siitä, että me otimme kaverit tuntihinnalla töihin ja he kuvittelivat voivansa tehdä kunnon tilin tämän vuoksi.
Meillä oli siis työmaalla sokkelia tekemässä isä ja poika sekä välillä myös toinen poika. Heitä suositteli vastaava mestari ja työn hinta oli puolta huokeampi kuin muissa tarjouksissa. Teimme kaupat ja ensimmäinen sekä toinen päivä menivät ihan kivasti. Sitten alkoi rakennuttajien mielessä kasvaa hiljalleen epäilys porukan työvauhtia kohtaan. Koska emme halunneet tietämättömyyttämme syytellä ketään hitaudesta, konsultoimme asiassa vastaavaa mestaria sekä naapurin kirvesmiehiä. Vastaavalta ei heti herunut tuomiota, mutta naapureiden mielipide oli selvä: siltähän tuo työtahti kyllä näyttääkin, että tuntihinnalla töitä tekevät.
Vastaavan tuomio napsahti, kun hän teki tontille saman päivän aikana kolmen tunnin välein kaksi yllätystarkistusta. Näiden yllätystarkistusten jälkeen isä-poika-porukka joutui vastaavan puhutteluun ja näillä natsoilla pidetty keskustelu tuotti tulosta. On se kumma, että vaikka rakentaja uhkailee irtisanovansa koko poppoon, jos ei työ maistu, niin vasta ylempiarvoiselta kollegalta tullut viesti meni perille. Onneksi kuitenkin edes näin. Lauantaina, 7 ½ päivän jälkeen, homma oli valmis ja tunne oli varmasti molemminpuolinen: sekä rakentajat että työmiehet olivat helpottuneita polkujen erotessa toivottavasti ikiajoiksi, milloinkaan, ikinä, koskaan enää risteämättä...
Sitten ilmapiiritiedoista tekniseen asiaan: meidän perustukset tehtiin lecaharkoilla. Ne painaa aika kivasti. Tai ei ne ensimmäiset kivet, mutta se 740. kivi kyllä painaa. Paljon. Rakentajat kaipaavat hierontaa, varsinkin tuo isompi rakentaja, joka joutui nostelemaan suurimman osan harkoista lavalta sokkelin viereen... Taloudellisesti osattiin kuitenkin tilata, koska vain alle kymmenen harkkoa jäi käyttämättä.
Perustukset voi tehdä lecaharkkojen lisäksi myös muottiharkoilla tai valaa täysin betonista. Lecaharkot ovat aika energiataloudellisia, betoni johtaa kylmää aika kiitettävästi. Lecaharkoilla talon ja autokatoksen tekemiseen meni 7,5 päivää, betonilla säästää varmasti 5-6 päivää työaikaa. Vastaavasti tietysti aines on kalliimpaa.
Perustusten alle valettiin betoniantura lautamuottien sisään. Anturan päälle muurattiin 5 riviä korkea lecaharkkomuuri. Lecaharkot ja betoniantura ”yhdistettiin” laastiviisteellä, joka valuttaa mahdollisen kosteuden nätisti pois muurin ympäriltä. Sokkeliin hitsattiin bitumikermi pitämään kosteus poissa. Samaa bitumikermiä laitettiin sokkelin päälle radonkaistaleeksi. Bitumi imee radonin itseensä, vie sen betonisen lattiavalun alle ja johdattaa kaasut pois rakenteista.
Valmis! Tällä hetkellä sokkeli odottaa enää että maatyömies tulee tontille toisen kerran, täyttää soralla sisäpuolelta, täyttää soralla ulkopuolelta, laitetaan vähän eristettä ja sitten voikin talopaketti tulla!
Koska elämässä ollaan (kai?) oppimista varten, kokosin kolmiportaisen perustusten ABC:n, etteivät kantapään kautta opittu tieto hautaudu heti unholaan:
* Oppitunti 1: älä teetä tuntihinnalla, jos et tunne kavereita tai ole saanut monelta eri rakennuttajalta hyviä referenssejä.
* Oppitunti 2: jos epäilys herää, älä suotta kärvistele asian kanssa yksin. Vastaava varmasti auttaa.
* Oppitunti 3: jos otat halvimman, voit olla aika varma, että priimaa et saa. Halpuus näkyy joko työtahdissa tai –laadussa. Meillä se näkyi nyt, onneksi, tahdissa.
Nyt kohti aurinkoisempaa viikkoa =)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti