Meillä on talo!

Tiistaina meillä alettiin pystyttää kotia. Tottakai sateessa. Mutta nyt meillä on talo: on ulkoseinät ja on katto - perfetto =)!



Tästä se lähti: vierashuoneen ja saunan seinä laitettiin ensimmäisenä paikalle.

  

Happy. happy, happy - vihdoinkin :)


 

Keittiön seinä


 

Rekkoja oli kaksi, molemmissa kaksi vaunua.




Käykö hei hieman kevyemmin kuin käsivoimin nostelu...?!

  

Siellä se erikoissuuri ikkuna nyt lepää. Selvisi kuljetuksesta ehjänä.




Meillä oli vierailevia tähtiä Pohjanmaalta tarkkailemassa pystytyksen laatua :)



Kattoristikoita

Torstaina alkoi ilmojen valtiaat suosia meitä jälleen. Siinä hän nyt on. Meidän tuleva koti.

 

Ja takaa vielä sama. Eritoten kivat kattomiehet laittamassa aluskatetta paikalleen.



Tältä näyttää autokatos tällä hetkellä.

Ilmat tosiaan eivät ihan meitä suosineet. Tiistaina satoi. Keskiviikkona satoi. Tihkutti ja satoi rankasti. Mutta ei ollut aurinkoista. Eikä lämpimää. Mitä oltaisiin toivottu. Mutta onneksi kaikki tuntui menevän hyvin. Meille sattui (taas!) kiukuttelevat timpurit, jotka eivät suostuneet suojaamaan seinäelementtejä sateelta, mutta onneksi Teri-talojen myyntiedustajat ovat taluttaneet meitä pitkin matkaa ja riensivät nytkin apuun. Kiipesivät ihan itse katolle ja laittoivat suojat elementteihin.

Timpurit tosiaan olivat hieman erilaisia. Minua he eivät edes huomanneet - ja miksikä olisivatkaan, eihän naiset oikein merkitse mitään läheskään kaikkien rakentajien maailmassa. Kultsille he tiuskivat. Isälle ja apelle he olivat ystävällisiä. Kattomiehiä kyykyttivät. Ihmeellistä porukkaa. Annoimme heidän käytöksestään palautetta ja siihen tuumattiin, että ne ovat hyviä asentajia, mutta niillä on välillä pahoja ja vähän pahempia päiviä... Onneksi ei tarvinnut kolmea päivää kauempaa jatkaa yhteistaivalta. Ja hoitivat kuitenkin asennuksen hyvin. Lopputulema oli, että olimme oikein tyytyväisiä - mitä nyt yksi ikkuna oli unohtunut tehtaalla asentaa ja muutama vuorilauta puuttui kokonaisuudesta...

Loppuun vielä kaiken huipennus: me myytiin meidän nykyinen koti! Ihan itse, kahdessa päivässä, ensimmäisen näytön avulla, erinomaisella hinnalla ja loistavalla muuttoaikataululla. Elämä hymyili tässä kohtaa kyllä enemmän kuin tarpeeksi :)! Mestarimyyjiä?

Autokatospuuhia

Viikonloppu meni autokatosta tehdessä. Allekirjoittanut ei sitä oikeastaan iiiihan itse tehnyt, mutta ojensi porakonetta, naulaa ja lautaa sekä toimi kokkina että työturvallisuuspäällikkönä :). Ja hoiti viimeisen hommansa hieman kehnonlaisesti, sillä päivän saldo oli kaksi veristä sormea. Toinen Pikkuveikalla, jonka sormen lävisti naulapyssy – auts!!! Toinen Kultsilla, jonka sormea viilsi autokatoksen kattotuolin teräväreunainen kulmarauta. Näistä selvittiin onneksi ainoastaan pikakaahausreissulla IP:n apteekkiin: desinfiointiaine, laastarit ja sideharsot ovat nyt raksa-autossa ( = oma rakas pikku Almerani) torjumassa uusia työtapaturmia.

Meidän uutterat työn raskaan raatajat, Isä ja Pikkuveikka, olivat tontilla lauantaina ja sunnuntaina jo ennen kahdeksaa. Rakentajia väsytti sunnuntaina hieman liian pitkään ja ilman herätyskelloa nukkuivat pommiin... Hyvinhän se katos oli jo sillä välin noussut ;). Lauantaina saatiin aikaan jo aika paljon: kaikki sivuseinien kehikot nousivat kuuman auringon alla.




Siitä se lähti. Isä oli opiskellut rakennekuvia ja suunnitelma oli valmiina päässä. Pientä vakoilua naapuritontilla ja homma oli selvä!



Hienosti se kehikko lähti valmistumaan

 

Ja tottakai kun on tällainen supertiimi töissä ;)


Sunnuntaina oli vuorossa sitten hieman hikisempi urakka: kattotuolien nosto paikalleen ilman nosturia ja ilman telineitä. Telineiden virkaa toimittavat meidän lattiaeristestyroxpaalit. Hieman ne paalit välillä huojuivat, mutta kukaan ei tippunut. Onneksi. Kaikki kymmenen kappaletta ristikoita tuli nostettua raa´an miesvoiman turvin katolle. Maanantaina ainakin kahta vanhinta rakentajaa tuntui hieman väsyttävän ja kolottavan. Nuorimmalta urhoolta ei ole ehditty vielä kolotuksia udella.



Liimapuupalkki ei ollut kaikista kevyin nostettava...

  

Siellä se palkki lepää styroxien päällä. Olisko se painanut about 150-200 kg?


 

Ja sitten näitä kattoristikoita. Hiiop!




Ja vielä vähän lisää...

 

Ajoitus meni just nappiin. Koko viikon meitä syleillyt helle alkoi päättyä juuri kun pari viimeistä kattoristikkoa oli paikallaan. Helluntai päätyi aika vauhdikkaaseen kilpajuoksuun kohti auton suojaa...



Sunnuntaina kattoristikoiden lisäksi pojat vetäisivät vielä tuulensuojalevyt seiniin. Se alkoi näyttää jo ihan oikealta katokselta!

 Viikonlopun aikana tuli kyllä tehtyä aika urakka. Vastaavakin oli sitä tänään Kultsille hehkuttanut, että hän oli suu auki ihmetellyt sunnuntai-iltana ohi ajaessaan, että mitäs täällä on tapahtunut...!!! Tuliko autokatos kenties talopaketin mukana valmiselementteinä?

Maatöitä auringon alla

Tämä viikko on ollut kiireinen ja stressaava. Mutta aika mukava. Tai ainakin tänään oli niin mukavaa, että se kultasi alkuviikon muistot ;)! Siitä lisää autokatos-jaksossa.

Itse olen oikeasti tällä viikolla viettänyt viettänyt maanantai-illan kansainvälisen HR-kokouksen temmellyksessä dinnerin merkeissä. Tiistaina saavuin myöhään kotiin kyseisestä kokouksesta. Keskiviikkona oli taas työmenoa: tällä kertaa globaalin johtoryhmän kokous, joka olisi huipentunut risteilyyn ja illalliseen Nässyllä – tämä tyttö meni kuitenkin kiltisti lapioimaan soraa, kun on kerran itse halunnut touhuun ryhtyä ;)!

Tällä viikolla on siis tehty maatöiden kakkosvaihetta. Sisä- ja ulkopuolisia täyttöjä. Maanantaina oli kauhottu mursketta ja lätkytetty sitä tiiviiksi. Tiistaina laitettiin routaeristeitä Kultsin ja porukoiden voimin. Saavuin tontille ehkä kuuden maissa ja voi että ne olivat kaikki ihan rikki ja väsyneitä, kun pääsin tontille. Aurinko oli porottanut, styroxit olivat kiukutelleet ja aikaa oli ollut tosi vähän. Päätin piristää porukan mieltä ja läksin kohti Kotipizzaa: hyvä ruoka, parempi mieli – tätä neuvoa noudattamalla sain porukan nopeasti paljon paremmalle mielelle ja taas jaksettiin läiskiä eristettä toisen perään.


Mursketta talon sisälle. Tämän päälle tuli vielä sorakerros. Murskeen ja soran erottaa toisistaan se, että murskeessa on mukana myös hienoa hiekkaa ja tästä syystä murske painautuu tosi tiiviiksi kerrokseksi lätkyteltäessä. Jotain uutta opittu siis tälläkin viikolla ;)




Luulitte väärin, jos kuvittelitte, että tällä viikolla ei ole kämmäilty. Maanrakentaja rikkoi kauhallaan vastavalmistuneen sokkelin...




Tässä on näkymää autokatoksen nurkalta talolle.




Finnfoameja tulevan kivikäytävän alle.




Vesiputki oli jatkuvasti tiellä: sitä siirreltiin talon sisään ja talon ulkopuolelle pois kauhurin tieltä.



Kultsi oli tosi hyvä lätkyttäjä :) Paljon kivampi viettää kesälomansa näin kuin vaikka terassilla tai biitsillä!

Torstaina maailman ihanin pikkuveikka tarjoutui talkooavuksi ja auliisti lupaili tulla avuksi aina tarvittaessa. Kiitos Ini :)

Perjantaina maatyöt olivat ohi, rakentajat onnellisia ja saivat mennä helpottuneina kotiin odottamaan viikonlopun autokatospuserrusta. Ja hei, ettei pääse unohtumaan: vitsi, mikä kesäkuu, tästä saa onneksi nyt nauttia täysin siemauksin ulkoilmahommissa! Mahtavaa!

Punaniskat sokkelia eristämässä

Viikonloppu on käytetty sokkelin eristämiseen. Maanantaina alkavat maatäytöt klo 16:00.


Tytöt sahasivat styroxeja ja niitä kiinnitettiin myös paikalleen



Tämä ei ole minun ja Kultsin käsialaa - tehtiin eristystä kyllä ihan itse edellisenä iltana, mutta "laita lapsi asialle ja tee itse perässä" - tätä sanontaa jouduttiin käyttämään vanhempien toimesta jo lapsuusaikoinani eikä näköjään tuo kolmenkympin rajapyykin ylittäminen helpottanut asiaa ;)

Kun me äidin kanssa laiteltiin styroxeja, pojat kasailivat autokatoksen alajuoksuja ja radonkaistaleita paikalleen.

Lopputulos - helatorstai, perjantai ja lauantai tontilla:


Näytä mulle, missä sull´ on rusketusraidat...

 

Aurinko suuteli meitä...

Sokkelin tekoa

Nyt on perustukset valmiit. Vihdoin. Tämä ei ollut mikään miellyttävin vaihe. Ilmat eivät suosineet ja saimme suojailla lähes joka päivä sokkelimuuria. Lisäksi työmaalla oli työmiehiä lainatakseni hieman tulehtunut ilmapiiri. Joka sai alkunsa varmaan siitä, että me otimme kaverit tuntihinnalla töihin ja he kuvittelivat voivansa tehdä kunnon tilin tämän vuoksi.

Meillä oli siis työmaalla sokkelia tekemässä isä ja poika sekä välillä myös toinen poika. Heitä suositteli vastaava mestari ja työn hinta oli puolta huokeampi kuin muissa tarjouksissa. Teimme kaupat ja ensimmäinen sekä toinen päivä menivät ihan kivasti. Sitten alkoi rakennuttajien mielessä kasvaa hiljalleen epäilys porukan työvauhtia kohtaan. Koska emme halunneet tietämättömyyttämme syytellä ketään hitaudesta, konsultoimme asiassa vastaavaa mestaria sekä naapurin kirvesmiehiä. Vastaavalta ei heti herunut tuomiota, mutta naapureiden mielipide oli selvä: siltähän tuo työtahti kyllä näyttääkin, että tuntihinnalla töitä tekevät.

Vastaavan tuomio napsahti, kun hän teki tontille saman päivän aikana kolmen tunnin välein kaksi yllätystarkistusta. Näiden yllätystarkistusten jälkeen isä-poika-porukka joutui vastaavan puhutteluun ja näillä natsoilla pidetty keskustelu tuotti tulosta. On se kumma, että vaikka rakentaja uhkailee irtisanovansa koko poppoon, jos ei työ maistu, niin vasta ylempiarvoiselta kollegalta tullut viesti meni perille. Onneksi kuitenkin edes näin. Lauantaina, 7 ½ päivän jälkeen, homma oli valmis ja tunne oli varmasti molemminpuolinen: sekä rakentajat että työmiehet olivat helpottuneita polkujen erotessa toivottavasti ikiajoiksi, milloinkaan, ikinä, koskaan enää risteämättä...

Sitten ilmapiiritiedoista tekniseen asiaan: meidän perustukset tehtiin lecaharkoilla. Ne painaa aika kivasti. Tai ei ne ensimmäiset kivet, mutta se 740. kivi kyllä painaa. Paljon. Rakentajat kaipaavat hierontaa, varsinkin tuo isompi rakentaja, joka joutui nostelemaan suurimman osan harkoista lavalta sokkelin viereen... Taloudellisesti osattiin kuitenkin tilata, koska vain alle kymmenen harkkoa jäi  käyttämättä.

Perustukset voi tehdä lecaharkkojen lisäksi myös muottiharkoilla tai valaa täysin betonista. Lecaharkot ovat aika energiataloudellisia, betoni johtaa kylmää aika kiitettävästi. Lecaharkoilla talon ja autokatoksen tekemiseen meni 7,5 päivää, betonilla säästää varmasti 5-6 päivää työaikaa. Vastaavasti tietysti aines on kalliimpaa.

Perustusten alle valettiin betoniantura lautamuottien sisään. Anturan päälle muurattiin 5 riviä korkea lecaharkkomuuri. Lecaharkot ja betoniantura ”yhdistettiin” laastiviisteellä, joka valuttaa mahdollisen kosteuden nätisti pois muurin ympäriltä. Sokkeliin hitsattiin bitumikermi pitämään kosteus poissa. Samaa bitumikermiä laitettiin sokkelin päälle radonkaistaleeksi. Bitumi imee radonin itseensä, vie sen betonisen lattiavalun alle ja johdattaa kaasut pois rakenteista.

Valmis! Tällä hetkellä sokkeli odottaa enää että maatyömies tulee tontille toisen kerran, täyttää soralla sisäpuolelta, täyttää soralla ulkopuolelta, laitetaan vähän eristettä ja sitten voikin talopaketti tulla!

Koska elämässä ollaan (kai?) oppimista varten, kokosin kolmiportaisen perustusten ABC:n, etteivät kantapään kautta opittu tieto hautaudu heti unholaan:

* Oppitunti 1: älä teetä tuntihinnalla, jos et tunne kavereita tai ole saanut monelta eri rakennuttajalta hyviä referenssejä.

* Oppitunti 2: jos epäilys herää, älä suotta kärvistele asian kanssa yksin. Vastaava varmasti auttaa.

* Oppitunti 3: jos otat halvimman, voit olla aika varma, että priimaa et saa. Halpuus näkyy joko työtahdissa tai –laadussa. Meillä se näkyi nyt, onneksi, tahdissa.

Nyt kohti aurinkoisempaa viikkoa =)!

Takkakaupat

Me ostettiin se takka pari viikkoa sitten. Nyt on ainakin iso takka tuomassa meille lämpöä keskelle sähkökatkoksia ja luomassa romantiikkaa arkisiin hetkiin tulenlieskoillaan :)

Takkaunelmia osiossa takanhakuun lähdettiin suunnilleen tällaisesta ajatuksesta - selkeää, modernia, tyylikästä

Ja kaupat tuli sitten hieman erilaisesta versiosta. Meidän tulevan takan etuseinä on ehkä aika lailla kuten alla olevassa valokuvassa (mieltänsä saa kuulemma vaihtaa vielä viime metreillä - jee!)

... mutta muoto ei ole yhtä linjakas tuon haastavan, pienehkön paikan vuoksi - tuli seitsemän kulmaa toivotun neljän sijaan:

Mutta nyt on ainakin ekologista takan lämmittelyä - ei pelkkää fiilistelyä siis, vaan samalla pelastetaan maailmaa:

Tällaisilla takkatunnelmilla.Otettiin avaimet käteen paketti eli siihen tulee nyt takan lisäksi lämmönvaihdin, hormi asennettuna ja katon yläpuoliset pellitykset. Ei tarvitse sen kanssa sitten itse säätää.

Nyt on pari viikkoa tehty sokkelia ja siitä päivityksiä ensi viikolla!

Sähköä ilmassa

Voi kuulkaa, että on vaikeaa saada sähköt tontille. Sitä ei osaisi aavistakaan, millainen ruljanssi se on, kun tyytyväisenä valmiissa talossa napsuttelee valokatkaisijaa on/off-asentoon.

Ensin oli tosiaan se jo kaikille tuttu ”kadonnutta sähköä etsimässä” –episodi. Jota seurasi imurointi- ja reisijumppatuokiot tontilla kaapelin vedon yhteydessä -jakso. Sen jälkeen on ollut ”tilaa sähkönsiirtosopimus” –episodi, joka on nyt kunnialla hoidettu loppuun. Tässä välissä piti päättää, otetaanko työmaa-aikainen sähkö vai ihan valmis lopullinen sähkö. Tätä seurasi ”tilaa ja kilpailuta sähkönmyyntisopimus – ei sitä vakituista kuin se työmaa-aikainen sähkö” -hässäkkä. Siihenkin liittyi muutama kiemura: asiakaspalvelusta ohjeistettiin ensin väärin koko homma, soitettiin takaisin, siirrettiin kolmannelle osapuolelle, soitettiin sähkönsiirtofirmaan ja soitettiin takaisin asiakkaalle. Ja asiakas soitteli siinä välissä muutaman puhelun. Lopputuloksena kuitenkin oli sähkönmyyntisopimus. Ja kaikille tiedoksi, että ei ole olemassa sellaista kuin rakentamisen aikainen sähkönmyyntisopimus, vaikka sähkölaitos tällaista alkuun väittikin! Tätä settiä seurasi vielä ”ota kiinni, jos saat” tyyppinen mittaroinnin asennus ja sähköjen kytkentä –pyyntö.

Tämä viimeinen periodi alkoi sillä, että yritin tilata kyseistä operaatiota. ”Ei onnistu, jos ei ole työmaa-aikaista sähkökaappia tontilla ja meiltä sitä ei muuten kannata vuokrata, kun meillä on sille päivävuokra”, kertoo sähkönsiirtoyrityksen asiakasvastaava. Olin ajatellut vuokrata kaapin heiltä, mutta ei väkisin. Kaappi hommattiin sitten omia reittejä, isä väkersi siihen hienon tukitelineen ja se vietiin tontille tönöttämään tulevan teknisen tilan kohdalle. Yritin soittaa taas sähkölaitokselle: joko onnistuisi mittaroinnit ja kytkennät? ”Ei, kun teidän ( = sähkärin) pitää itse kytkeä se kaapeli sinne kaappiin, ei me muuten tulla.” No herranjestas! Eikös juuri tätä varten sähkölaitos ole olemassa, että he kytkevät kaapelin kaappiin ja siksi sitä kutsutaan kytkennän tilaukseksi?! Kävi ilmi, että eivät ole. Ja taas mietittiin, että mitäs nyt. Hommaahan helpotti huomattavasti se, että sähköurakoitsijaa ei ollut edelleenkään palkattu – ne maksaa lähes 20 000 euroa urakka – hiki pukkasi ja piti taas ottaa tuumaustauko... Lopputulos oli kuitenkin, että kilpailutettiin ja löydettiin sähkäri, käytiin hintaneuvottelut ja hinnasta tippui hyvin vähän. Sähkäri kävi tänään tontilla ja sähkönkytkennät sekä mittaroinnit mennään tekemään ensi viikolla sähkölaitoksen toimesta. Pikkaisen liian myöhään, kun meidän sokkelin tekijät tarvitsisivat sähköä jo alkuviikosta. Mutta hei, tällaisia tilanteita varten on hyvät naapurit, niillä on jo sähköt toimimassa – luukku on kuulemma auki 24/7 ;)!

Tarinan opetus: on olemassa sähkönsiirto ja –myyntisopimus, jotka pitää molemmat tilata. Pitää päättää, ottaako siirron työmaa-aikaisena vai valmiina pakettina. Lisäksi tilataan vielä sähkön kytkentä ja mittarointi. Jos rakennat, palkkaa sähkäri ajoissa – hän osaa neuvoa parhaiten. Jos kuitenkin asiat ovat edelleen sekaisin kuin Haminan kaupunki konsanaan, ota avuksi rakkaat naapurit. Ja verkostoidu heidän kanssaan ajoissa hätätapauksia varten!

Nyt täällä aletaan valmistautua kisastudiota varten - maaleja Suomi...;)!