Rakentajan Jussi

Rakentajan juhannuksen vietto koostui vain kolmesta tunnista raksalla. Laitettiin Kultsin kanssa uretaanivaahtoa estämään kylmyyden leviämistä kotiin. Enkä aio näyttää yhtään ainutta kuvaa siitä mukavuudesta, sillä nyt juhlitaan keskikesää!

Sen kolmen tunnin nyhräämisen jälkeen me mentiin ko-tiin. Rentoutumaan. Ja kastettiin talviturkit meidän iki-ihanalla lähirannalla. Meidän tulee ehkä tosi ikävä sitä Evakossa...



Hyppy tuntemattomaan...

 

... jonka perään liiksanmaikka näyttää mallia, miten se pitää tehdä ;)

Uinnin jälkeen me saunottiin. Ja grillattiin. Ja saunottiin. Ja nautittiin. Ja syötiin. Ihana juhannus. Välillä satoi, välillä paistoi. Meillä oli kivaa.

Enrique Iglesias kävi laulamassa meille välillä jumalaisista rytmeistä, jonka tahtiin jalka nousi ;) Ja sitten Jartsa Sillanpää kertoi meille Satulinnasta. Jossain välissä railakkaita juhannustansseja liiksanmaikka ehdotteli hieman vielä rytmikkäämpiä moovsseja ja allekirjoittanut kuvitteli olevansa edelleen 18 vee ja meni innolla mukaan... Laskeutuminen rock´n roll pompusta ei mennyt ihan yhtä komeasti kuin Ahosen telemarkit ja tästä seurauksena rakentaja nilkuttaa varmaan koko seuraavan viikon turvonneella nilkallaan...

Nyt suunnataan kohti malesialaisia herkkuja, joiden voimalla jaksetaan taas tehdä muutama raksatunti tänäänkin.

salasana: SingStar

Joskus väsyttää. Tosi paljon. Kuten eilen: mulla ei oikeasti meinannut jalat kantaa. Kultsikin näyttää aika väsyneeltä. Se on raukka tehnyt 15 tuntisia päiviä raksalla kirvesmiehen kanssa. Vielä on muutama kuukausi jäljellä ja pahimmat rutistukset varmaan edessä. Väistämättä tulee välillä mieleen, että tämä on hullun hommaa – ei kai kukaan muuten tällaiseen ryhdy!

Tästä syystä pitää löytää kunnon motivaattoreita ajamaan meitä eteenpäin kohti valmista taloa. Meillä on muun muassa alkanut ajantasaiset teknologiat kiillellä silmissä. Voitteko uskoa, että meillä on edelleen vanhat kunnon putkitelevisiot?! Ette varmasti (tai ehkä voitte, kun kyse on meistä ;)). Mitään kotiteattereita olla nähtykään. Playstationeista ja X-boxeista puhumattakaan. Meillä on 15 vuotta vanhat stereot, jotka melkein jätti vuosi tai pari sitten cd:n soittamatta. Tästä innostuneena luulin, että jei - nyt me saadaan uudet! Mutta siihen olikin viiden euron ratkaisu: puhdistus CD. Ja taas toimi kuin rasvattu. Eli ei uusia stereoita. Meidän mikrokin on ostettu silloin, kun muutin lapsuudenkodista pois ja lähdin opiskelemaan. (Aivan oikein – siellä fiksuimmat tajusivat, että sehän on siis melkein tuliterä...)

Nyt nuo kaikki puuttuvat tai vanhentuneet tekniset vempaimet on budjetoitu ajantasaisina meidän uuteen kotiin (myös taulu TV, vai pitääköhän sitä nykyään sanoa LCD, plasma tai LED TV:ksi täsmällisesti sen mukaan, mikä hän tulee olemaan...?). Tosin ei siis sekä X-boxia että PlayStationia. Mutta toinen näistä. Luultavimmin PlayStation. Että voi laulaa SingStaria. Ajatelkaa sitä iloa, että voi luritella SingStaria juuri niin kovaäänisesti kuin ikinä haluaa. Keskellä päivää tai keskellä yötä. Eikä tarvitse ajatella häiritsevänsä ketään.

Edellä mainituissa on tällä hetkellä riittävästi syytä sille, että me rakennetaan meille ihan oma koti. Omalla kuudella ulkoseinällä. Jos aina silloin tällöin tuleekaan mieleeni, että mieletöntä puuhaa tämä rakentaminen ja piipaa-auto olisi pitänyt tilata siinä vaiheessa, kun tällaista alettiin edes ideoida, pitää muistaa - salasana: SingStar.


Sateistakin sateisempaa juhannusta kaikille!


Ps. Käytiin me oikeasti viime viikolla virkistäytymässä Helsingissä. Mr bon jovi ei vaan laulanut meille Alwaysia – vähänks olin pettynyt ;)!

Meillä on talo!

Tiistaina meillä alettiin pystyttää kotia. Tottakai sateessa. Mutta nyt meillä on talo: on ulkoseinät ja on katto - perfetto =)!



Tästä se lähti: vierashuoneen ja saunan seinä laitettiin ensimmäisenä paikalle.

  

Happy. happy, happy - vihdoinkin :)


 

Keittiön seinä


 

Rekkoja oli kaksi, molemmissa kaksi vaunua.




Käykö hei hieman kevyemmin kuin käsivoimin nostelu...?!

  

Siellä se erikoissuuri ikkuna nyt lepää. Selvisi kuljetuksesta ehjänä.




Meillä oli vierailevia tähtiä Pohjanmaalta tarkkailemassa pystytyksen laatua :)



Kattoristikoita

Torstaina alkoi ilmojen valtiaat suosia meitä jälleen. Siinä hän nyt on. Meidän tuleva koti.

 

Ja takaa vielä sama. Eritoten kivat kattomiehet laittamassa aluskatetta paikalleen.



Tältä näyttää autokatos tällä hetkellä.

Ilmat tosiaan eivät ihan meitä suosineet. Tiistaina satoi. Keskiviikkona satoi. Tihkutti ja satoi rankasti. Mutta ei ollut aurinkoista. Eikä lämpimää. Mitä oltaisiin toivottu. Mutta onneksi kaikki tuntui menevän hyvin. Meille sattui (taas!) kiukuttelevat timpurit, jotka eivät suostuneet suojaamaan seinäelementtejä sateelta, mutta onneksi Teri-talojen myyntiedustajat ovat taluttaneet meitä pitkin matkaa ja riensivät nytkin apuun. Kiipesivät ihan itse katolle ja laittoivat suojat elementteihin.

Timpurit tosiaan olivat hieman erilaisia. Minua he eivät edes huomanneet - ja miksikä olisivatkaan, eihän naiset oikein merkitse mitään läheskään kaikkien rakentajien maailmassa. Kultsille he tiuskivat. Isälle ja apelle he olivat ystävällisiä. Kattomiehiä kyykyttivät. Ihmeellistä porukkaa. Annoimme heidän käytöksestään palautetta ja siihen tuumattiin, että ne ovat hyviä asentajia, mutta niillä on välillä pahoja ja vähän pahempia päiviä... Onneksi ei tarvinnut kolmea päivää kauempaa jatkaa yhteistaivalta. Ja hoitivat kuitenkin asennuksen hyvin. Lopputulema oli, että olimme oikein tyytyväisiä - mitä nyt yksi ikkuna oli unohtunut tehtaalla asentaa ja muutama vuorilauta puuttui kokonaisuudesta...

Loppuun vielä kaiken huipennus: me myytiin meidän nykyinen koti! Ihan itse, kahdessa päivässä, ensimmäisen näytön avulla, erinomaisella hinnalla ja loistavalla muuttoaikataululla. Elämä hymyili tässä kohtaa kyllä enemmän kuin tarpeeksi :)! Mestarimyyjiä?

Autokatospuuhia

Viikonloppu meni autokatosta tehdessä. Allekirjoittanut ei sitä oikeastaan iiiihan itse tehnyt, mutta ojensi porakonetta, naulaa ja lautaa sekä toimi kokkina että työturvallisuuspäällikkönä :). Ja hoiti viimeisen hommansa hieman kehnonlaisesti, sillä päivän saldo oli kaksi veristä sormea. Toinen Pikkuveikalla, jonka sormen lävisti naulapyssy – auts!!! Toinen Kultsilla, jonka sormea viilsi autokatoksen kattotuolin teräväreunainen kulmarauta. Näistä selvittiin onneksi ainoastaan pikakaahausreissulla IP:n apteekkiin: desinfiointiaine, laastarit ja sideharsot ovat nyt raksa-autossa ( = oma rakas pikku Almerani) torjumassa uusia työtapaturmia.

Meidän uutterat työn raskaan raatajat, Isä ja Pikkuveikka, olivat tontilla lauantaina ja sunnuntaina jo ennen kahdeksaa. Rakentajia väsytti sunnuntaina hieman liian pitkään ja ilman herätyskelloa nukkuivat pommiin... Hyvinhän se katos oli jo sillä välin noussut ;). Lauantaina saatiin aikaan jo aika paljon: kaikki sivuseinien kehikot nousivat kuuman auringon alla.




Siitä se lähti. Isä oli opiskellut rakennekuvia ja suunnitelma oli valmiina päässä. Pientä vakoilua naapuritontilla ja homma oli selvä!



Hienosti se kehikko lähti valmistumaan

 

Ja tottakai kun on tällainen supertiimi töissä ;)


Sunnuntaina oli vuorossa sitten hieman hikisempi urakka: kattotuolien nosto paikalleen ilman nosturia ja ilman telineitä. Telineiden virkaa toimittavat meidän lattiaeristestyroxpaalit. Hieman ne paalit välillä huojuivat, mutta kukaan ei tippunut. Onneksi. Kaikki kymmenen kappaletta ristikoita tuli nostettua raa´an miesvoiman turvin katolle. Maanantaina ainakin kahta vanhinta rakentajaa tuntui hieman väsyttävän ja kolottavan. Nuorimmalta urhoolta ei ole ehditty vielä kolotuksia udella.



Liimapuupalkki ei ollut kaikista kevyin nostettava...

  

Siellä se palkki lepää styroxien päällä. Olisko se painanut about 150-200 kg?


 

Ja sitten näitä kattoristikoita. Hiiop!




Ja vielä vähän lisää...

 

Ajoitus meni just nappiin. Koko viikon meitä syleillyt helle alkoi päättyä juuri kun pari viimeistä kattoristikkoa oli paikallaan. Helluntai päätyi aika vauhdikkaaseen kilpajuoksuun kohti auton suojaa...



Sunnuntaina kattoristikoiden lisäksi pojat vetäisivät vielä tuulensuojalevyt seiniin. Se alkoi näyttää jo ihan oikealta katokselta!

 Viikonlopun aikana tuli kyllä tehtyä aika urakka. Vastaavakin oli sitä tänään Kultsille hehkuttanut, että hän oli suu auki ihmetellyt sunnuntai-iltana ohi ajaessaan, että mitäs täällä on tapahtunut...!!! Tuliko autokatos kenties talopaketin mukana valmiselementteinä?

Maatöitä auringon alla

Tämä viikko on ollut kiireinen ja stressaava. Mutta aika mukava. Tai ainakin tänään oli niin mukavaa, että se kultasi alkuviikon muistot ;)! Siitä lisää autokatos-jaksossa.

Itse olen oikeasti tällä viikolla viettänyt viettänyt maanantai-illan kansainvälisen HR-kokouksen temmellyksessä dinnerin merkeissä. Tiistaina saavuin myöhään kotiin kyseisestä kokouksesta. Keskiviikkona oli taas työmenoa: tällä kertaa globaalin johtoryhmän kokous, joka olisi huipentunut risteilyyn ja illalliseen Nässyllä – tämä tyttö meni kuitenkin kiltisti lapioimaan soraa, kun on kerran itse halunnut touhuun ryhtyä ;)!

Tällä viikolla on siis tehty maatöiden kakkosvaihetta. Sisä- ja ulkopuolisia täyttöjä. Maanantaina oli kauhottu mursketta ja lätkytetty sitä tiiviiksi. Tiistaina laitettiin routaeristeitä Kultsin ja porukoiden voimin. Saavuin tontille ehkä kuuden maissa ja voi että ne olivat kaikki ihan rikki ja väsyneitä, kun pääsin tontille. Aurinko oli porottanut, styroxit olivat kiukutelleet ja aikaa oli ollut tosi vähän. Päätin piristää porukan mieltä ja läksin kohti Kotipizzaa: hyvä ruoka, parempi mieli – tätä neuvoa noudattamalla sain porukan nopeasti paljon paremmalle mielelle ja taas jaksettiin läiskiä eristettä toisen perään.


Mursketta talon sisälle. Tämän päälle tuli vielä sorakerros. Murskeen ja soran erottaa toisistaan se, että murskeessa on mukana myös hienoa hiekkaa ja tästä syystä murske painautuu tosi tiiviiksi kerrokseksi lätkyteltäessä. Jotain uutta opittu siis tälläkin viikolla ;)




Luulitte väärin, jos kuvittelitte, että tällä viikolla ei ole kämmäilty. Maanrakentaja rikkoi kauhallaan vastavalmistuneen sokkelin...




Tässä on näkymää autokatoksen nurkalta talolle.




Finnfoameja tulevan kivikäytävän alle.




Vesiputki oli jatkuvasti tiellä: sitä siirreltiin talon sisään ja talon ulkopuolelle pois kauhurin tieltä.



Kultsi oli tosi hyvä lätkyttäjä :) Paljon kivampi viettää kesälomansa näin kuin vaikka terassilla tai biitsillä!

Torstaina maailman ihanin pikkuveikka tarjoutui talkooavuksi ja auliisti lupaili tulla avuksi aina tarvittaessa. Kiitos Ini :)

Perjantaina maatyöt olivat ohi, rakentajat onnellisia ja saivat mennä helpottuneina kotiin odottamaan viikonlopun autokatospuserrusta. Ja hei, ettei pääse unohtumaan: vitsi, mikä kesäkuu, tästä saa onneksi nyt nauttia täysin siemauksin ulkoilmahommissa! Mahtavaa!

Punaniskat sokkelia eristämässä

Viikonloppu on käytetty sokkelin eristämiseen. Maanantaina alkavat maatäytöt klo 16:00.


Tytöt sahasivat styroxeja ja niitä kiinnitettiin myös paikalleen



Tämä ei ole minun ja Kultsin käsialaa - tehtiin eristystä kyllä ihan itse edellisenä iltana, mutta "laita lapsi asialle ja tee itse perässä" - tätä sanontaa jouduttiin käyttämään vanhempien toimesta jo lapsuusaikoinani eikä näköjään tuo kolmenkympin rajapyykin ylittäminen helpottanut asiaa ;)

Kun me äidin kanssa laiteltiin styroxeja, pojat kasailivat autokatoksen alajuoksuja ja radonkaistaleita paikalleen.

Lopputulos - helatorstai, perjantai ja lauantai tontilla:


Näytä mulle, missä sull´ on rusketusraidat...

 

Aurinko suuteli meitä...

Sokkelin tekoa

Nyt on perustukset valmiit. Vihdoin. Tämä ei ollut mikään miellyttävin vaihe. Ilmat eivät suosineet ja saimme suojailla lähes joka päivä sokkelimuuria. Lisäksi työmaalla oli työmiehiä lainatakseni hieman tulehtunut ilmapiiri. Joka sai alkunsa varmaan siitä, että me otimme kaverit tuntihinnalla töihin ja he kuvittelivat voivansa tehdä kunnon tilin tämän vuoksi.

Meillä oli siis työmaalla sokkelia tekemässä isä ja poika sekä välillä myös toinen poika. Heitä suositteli vastaava mestari ja työn hinta oli puolta huokeampi kuin muissa tarjouksissa. Teimme kaupat ja ensimmäinen sekä toinen päivä menivät ihan kivasti. Sitten alkoi rakennuttajien mielessä kasvaa hiljalleen epäilys porukan työvauhtia kohtaan. Koska emme halunneet tietämättömyyttämme syytellä ketään hitaudesta, konsultoimme asiassa vastaavaa mestaria sekä naapurin kirvesmiehiä. Vastaavalta ei heti herunut tuomiota, mutta naapureiden mielipide oli selvä: siltähän tuo työtahti kyllä näyttääkin, että tuntihinnalla töitä tekevät.

Vastaavan tuomio napsahti, kun hän teki tontille saman päivän aikana kolmen tunnin välein kaksi yllätystarkistusta. Näiden yllätystarkistusten jälkeen isä-poika-porukka joutui vastaavan puhutteluun ja näillä natsoilla pidetty keskustelu tuotti tulosta. On se kumma, että vaikka rakentaja uhkailee irtisanovansa koko poppoon, jos ei työ maistu, niin vasta ylempiarvoiselta kollegalta tullut viesti meni perille. Onneksi kuitenkin edes näin. Lauantaina, 7 ½ päivän jälkeen, homma oli valmis ja tunne oli varmasti molemminpuolinen: sekä rakentajat että työmiehet olivat helpottuneita polkujen erotessa toivottavasti ikiajoiksi, milloinkaan, ikinä, koskaan enää risteämättä...

Sitten ilmapiiritiedoista tekniseen asiaan: meidän perustukset tehtiin lecaharkoilla. Ne painaa aika kivasti. Tai ei ne ensimmäiset kivet, mutta se 740. kivi kyllä painaa. Paljon. Rakentajat kaipaavat hierontaa, varsinkin tuo isompi rakentaja, joka joutui nostelemaan suurimman osan harkoista lavalta sokkelin viereen... Taloudellisesti osattiin kuitenkin tilata, koska vain alle kymmenen harkkoa jäi  käyttämättä.

Perustukset voi tehdä lecaharkkojen lisäksi myös muottiharkoilla tai valaa täysin betonista. Lecaharkot ovat aika energiataloudellisia, betoni johtaa kylmää aika kiitettävästi. Lecaharkoilla talon ja autokatoksen tekemiseen meni 7,5 päivää, betonilla säästää varmasti 5-6 päivää työaikaa. Vastaavasti tietysti aines on kalliimpaa.

Perustusten alle valettiin betoniantura lautamuottien sisään. Anturan päälle muurattiin 5 riviä korkea lecaharkkomuuri. Lecaharkot ja betoniantura ”yhdistettiin” laastiviisteellä, joka valuttaa mahdollisen kosteuden nätisti pois muurin ympäriltä. Sokkeliin hitsattiin bitumikermi pitämään kosteus poissa. Samaa bitumikermiä laitettiin sokkelin päälle radonkaistaleeksi. Bitumi imee radonin itseensä, vie sen betonisen lattiavalun alle ja johdattaa kaasut pois rakenteista.

Valmis! Tällä hetkellä sokkeli odottaa enää että maatyömies tulee tontille toisen kerran, täyttää soralla sisäpuolelta, täyttää soralla ulkopuolelta, laitetaan vähän eristettä ja sitten voikin talopaketti tulla!

Koska elämässä ollaan (kai?) oppimista varten, kokosin kolmiportaisen perustusten ABC:n, etteivät kantapään kautta opittu tieto hautaudu heti unholaan:

* Oppitunti 1: älä teetä tuntihinnalla, jos et tunne kavereita tai ole saanut monelta eri rakennuttajalta hyviä referenssejä.

* Oppitunti 2: jos epäilys herää, älä suotta kärvistele asian kanssa yksin. Vastaava varmasti auttaa.

* Oppitunti 3: jos otat halvimman, voit olla aika varma, että priimaa et saa. Halpuus näkyy joko työtahdissa tai –laadussa. Meillä se näkyi nyt, onneksi, tahdissa.

Nyt kohti aurinkoisempaa viikkoa =)!