Pääsiäismaanantaina aloitettiin klo 07.00 tontilla. Oli jänskät paikat, kun vihdoin päästiin hommiin! Ensin mittailtiin jollain hienolla vehkeellä, kuinka korkealla ollaan merenpinnasta, kalibroitiin mittatikku, päätettiin maanpinnan ja lattian korkeus ja sitten alettiin kauhoa. Kultsi harjoitteli mittatikkumiehenä oloa: tikku piippasi aina, kun kuoppa oli joko tarpeeksi syvä tai korkea (työnjohtajana en ihan ehtinyt ymmärtää, miten päin laite toimi ;)).
Maanantaipäivän saalis klo 7.00-21.00: kesä yllätti – taidettiin molemmat polttaa ainakin naamamme, jos ei nyt bikinirajoja vielä ehtinyt kertyä :-). Sekä talo että autokatos saivat kuoppansa ja vesiputkille vedettiin ojat tontin rajalta talolle. Päätettiin (tai päättäväinen maanrakentaja päätti) nostaa maanpinnan korot 30 senttiä korkeammalle kuin rakennusluvassa, jotta emme jää tienpinnan alapuolelle. Tämä tietää uutta naapurikuulemiskierrosta. (Ja lisämaksua kunnan suuntaan?) Mutta parempi niin kuin asua kuopassa. Kunnan vesiputken ja sadevesiviemärin päät löytyivät pitkän ja hikisen lapiourakan jälkeen. Kaivinkoneella niitä ei voinut etsiä, ettei satu vahinkoa. Sähköjohtoa ei sen sijaan löytynyt. Vaikka kaivettiin puoli katua ylös.
 |
| Siitä se lähti. Kultsi ja mittatikku. Maankaivaja isolla koneellaan. |
 |
| Tässä on saatu jo talolle pohjia kaivettua ja kaivot ovat alkaneet löytää paikkansa. |
 |
| Piirustusten tulkintaa. |
 |
| Hikistä manuaalityötä vesiputken kimpussa. |
 |
| Tässä on vesiputkille tehty kaivannot. |
Tiistai ja keskiviikko ovat maankaivuusta lepopäiviä. Onneksi, sillä tiistaina piti selvittää vielä sen tsiljoonan asiaa. Lvi-projektipäällikkö ja resurssikoordinaattori tahoillaan tilasivat hikisinä tavaraa ja kilpailuttivat hintoja. Suodatinkangas löytyi hukkareissuiltaan ja LVI-tavarat ladattiin tontille. Aamulla lähti myös ensimmäisenä ihmettelevä soitto sähkölaitokselle: missä meidän sähköpiuha on? ”Katsotaanpa, onko se unohtunut kokonaan vetää”, pohti sähkölaitoksen kaveri linjan toisessa päässä. Lupasivat lähettää sähköputkimiehen heti asialle mysteeriä ratkomaan. Ja niinhän paljastui parin tunnin päästä: piuha oli unohtunut vetää ihan täysin meidän tontille. Kiva juttu. Sitä odotellessa. Pisteet V:llä alkavalle sähköyhtiölle. Onneksi aloitettiin ajoissa, ettei vastoinkäymiset ala heti kostautua – pisteet meille.
Mutta myönnettäköön, ettei se ole sähkölaitos yksin, joka kämmäilee. Maanantaina paljastui myös rakentajien ensimmäinen kämmi: emme olleet ymmärtäneet tilata vesilaitokselta vesiliitoksia ajoissa. Tiistaiaamun to do –listalla oli tämän vuoksi nöyrä soitto kunnan vesilaitokselle – olisko millään mahdollista, että menette tänään tai edes huomenaamuna vetämään ne vesiliitokset tontille, PLIIS?! Putkimestari oli onneksi suopealla päällä ja suostui pikkurouvan pyyntöön hyvillä mielin. Niin kunnan kaverit ovat – toivottavasti – tänä aamuna rientäneet vedenvetohommiin. Kohta käydään tsekkaamassa tilanne.
Torstaiaamua varten pitäisi nyt aika monen asian olla kunnossa. Silloin kauhotaan taas lisää ja laitetaan putkea ja suodatinkangasta ja soraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti