Tiedättekö sen tunteen, kun on ihan puhki ja kaikkensa antanut. Kun on juossut töissä kuin pieni eläin monta viikkoa ja viimein on olo kuin kuiviin puristetulla sitruunalla. Nyt on sellainen olo. Huh... Onneksi me mennään huomenna kylpylään rentoutumaan.
Kohta lumi sulaa ja päästään raksalla hommiin! Tällä hetkellä on takkapohdinnat menossa. Googleteltiin pitkään malleja, millaista halutaan ja kaikkea hienoa ideaa oli tarjolla. Selkeää, modernia, suoraviivaista, just tietynlaista pintaa jne. Nyt me varmaan joudutaan tyytymään siihen, mitä saadaan. Suunnilleen. Tämä siitä syystä, että me halutaan sellainen takka, joka lämmityksen kautta antaa lämpöä myös vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Kuten männä viikolla huomasimme, tämä ei ole ensinnäkään helppo homma. Lämmönvaihtimien tarjoajia ei kasva joka nurkalla. Ja toisekseen tila, johon takka tulee, on aika täsmällinen. Toisin sanoen pieni. Ja sen pitäisi olla kulmatakka, valaista kohti olohuonetta, mutta antaa hieman tunnelmaa myös ruokapöytään. Se ei ole lämmönvaihtimen kanssa helpoin yhtälö.
Ensin suuntasimme kohti melko tunnettua takkavalmistajaa, jonka valikoimista löytyy tällainen lämpövempele. Astuimme sisään takkastudioon – kuten niitä hienosti kutsutaan – ja yritimme saada palvelua. Oli jotenkin todella nihkeää. Vihdoin ja viimein saimme tarjouksen sieltä mukaan, mutta mitään ei suostuttu räätälöimään eikä missään tultu asiakasta vastaan. Oli olemassa vain standarditakat ja niiden valikoima oli aika huono, kun ehdottomasti haluttiin lämpöjutska mukaan. Kun tultiin pois studiosta, Kultsi kysäisi, että oltiinko me jotenkin huonoja asiakkaita vai oliko se hiton huono myyjä?!
Olen muuten huomannut, että yllättävän paljon nihkeää asiakaspalvelua on liikkeellä. Ja ilmeisesti liikkeillä menee aika hyvin, kun KUKAAN ei soittele meidän perään. Että haluaisitteko mahdollisesti sen keittiön ja kodinhoitohuoneen, jota on hiottu monen monta kertaa. Tai että kiinnostaisiko se kodinkonepaketti, jota katsottiin. Ei yksikään hairahdu. Leikkivät vaikeasti tavoiteltavaa, kun meidän piti tehdä sitä! Keittiön suhteen meilla oli taktiikka, että annetaan myyjän hikoilla siellä yksinään, otetaanko me se keittiö vai ei. Vaikka ollaan jo päätetty, että otetaan. Mutta siitä ei kuulu mitään (eikä tosin muistakaan kilpailijoista)! Joudutaan varmaankin hattu kourassa marssimaan sinne keittiökauppaan, että pliis – saataisko me se keittiö, jota ollaan varovaisesti tahdottu...!
Mutta se siitä. Toinen takkaliike oli paljon miellyttävämpi kokemus. Sinne ei meinannut löytää millään eikä sisäänkäynti ollut todellakaan studiota muistuttava, mutta palvelu oli hyvää. Siellä oli kaksi kokenutta mestarimuuraria myymässä takkoja. Ja tuntui, että meitä kuunneltiin. Ja että aika moni asia voisi onnistua. Vaikkei me nyt ihan sitä unelmien takkaa saadakaan. Seuraavassa elämässä sitten. Tosin tarjousta luvattiin täksi päiväksi, mutta vielä sitä ei ole näkynyt. Kärsivällisyyttä.
Nyt sohvalle oikaisemaan ja kyllähän sitä kohta voi mennä vaikka nukkumaan – eikös =)!
Ps. Se kirvesmies oli hyvä ja saatiin se meille töihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti