Aikanaan, ihan vain hetkinen sitten, lukion psykologian tunneilla yritettiin oppia tunnistamaan tiedollisia ja toiminnallisia selviytymisstrategioita eli copingia, jolla henkilö pyrkii hallitsemaan joko sisäisiä tai ulkoisia haasteita. Näillä strategioilla ihmiset yrittävät minimoida tai edes sietää stressiä. Copingia on nyt tarvittu viimeisen vuoden aikana ihan tosissaan. Tässä muutamia itsereflektoinnin tuottamia ajatuksia meidän ulkoisten haasteiden kanssa tarvituista selviytymisstrategioista:
1) Vanha kunnon kieltäminen toimii aina: sovittiin Kultsin kanssa, että ei puhuta rakentamisesta klo 20.00 jälkeen. Illalla raksa hävisi olemasta (as if...). Tämä strategia otettiin käyttöön silloin suunnitteluvaiheessa, joka oli muuten henkisesti yllättävän raskasta. No, tämä kikkakolmonen ei toimi enää, kun raksalta ollaan harvoin edes kotiuduttu tähän aikaan...
2) Systemaattiset rentoutumismekanismit, joilla yritetään hallita tunteita: Ostettiin rentoutumisCD, meren kohinaa ja aaltojen huminaa. Ei sitä kauheen monta kertaa jaksanut kuunnella. Kultsi vie sen liiksatunneille syksyllä rauhoittamaan niitä turhan meluisia muksuja.
3) Taannu lapseksi: Jos menee unet, ota kissa unileluksi kainaloon.
4) Muutetaan stressin kohdetta: ”Mun on pakko lukea nyt kaikki nämä sataviiskytä raksakirjaa, että sitten tiedetään, mitä rakentaminen tarkoittaa.”
5) Yritykset muuttaa omaa ajattelutapaa: ”Tää on oikeesti tosi kivaa. Oppii uutta ja osaa tehdä jo vaikka millaisia asioita. Hei, jos rakennettais uus talo, siitä tulisi ihan sairaan hyvä!”
6) Järkeistäminen: ”Jos talo maksaa liikaa, ainahan sen voi myydä pois. Ja muuttaa keskustaan kaksioon. Eihän me nyt mitenkään olla raksaan kiinnytty vielä.” JA: ”Tätä kestää vain tämä vuosi. Se on todella lyhyt aika elämästä. Sitten siitä nauttii, kun päästään muuttamaan.” SEKÄ VIELÄ: ”Ei paritalossa asuminen voi olla loppuiän ratkaisu. Kun naapurit voi olla, mitä on. Vaikka nyt ovatkin mukavia ja hiljaisia ja vuoden naapureita.”
7) Itsensä lahjominen: Päästäänhän me sentään (jos rahat riittää) Krabille nauttimaan auringosta ja merestä helmikuun lopussa.
8) Ja viimeisenä herra Topin selviytymisstrategia: oman käyttäytymisen ja arvomaailman totaalinen muuttaminen. Suloisesta kotipörriäisestä verenhimoiseksi saalistajaksi. Voitteko kuvitella: hän täyttää pian yhdeksän ja eilen toi ensimmäisen saaliinsa kotiin - ja kaiken kukkuraksi sisälle. Varmaan osittain sen vuoksi, että kuuli alkuviikosta, kuinka hänen metsästystaitojaan parjattiin Pohjanmaan vieraiden kera ja päätti sitten näyttää... Oli mulla siitä saalista (päästäinen-poloparka) kuvakin, mutta se taitaa olla niin brutaalia katsottavaa, etten viitsi sitä näillä sivuilla julkaista ;) Ja ihan varoittavana esimerkkinä teille muille, että tämän siitä saa, kun vanhemmat jättävät ainokaisensa heitteille moneksi kuukaudeksi ;)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti