Korkeanpaikankammoa...

Meidän uusi, tuleva koti on korkeimmalta kohdaltaan yhdeksänmetrinen. Kun talo pystytettiin, yläkerran lattianvirkaa toimittivat ainoastaan välipohjapalkit, joista näkyi hienosti läpi aina alakertaan asti. Välipohjapalkkien päälle, yläkerran lattianvirkaa toimittamaan, laitettiin ensin muutama irtolauta. (Mikä ei ollut ehkä kaikista turvallisin vaihtoehto...) Silloin hieman otti mahan pohjasta, kun niiden päällä tallusteli. Irtolaudat muuttuivat kuitenkin alta aikayksikön kiinniruuvatuiksi harvalaudoiksi, joiden päällä kävellessä huimasi hieman. (Minua. Kultsia ehkä vähän enemmän kuin hieman...) Nyt yläkerrassa on onneksi jo lattiagyprocit eikä alakertaan enää näy mistään rakosista. Olo on siis turvallinen.

Kaksikerroksisen talon rakentaminenhan on siitä aika hullujen puuhaa, että ne kaikki tavarat pitää roudata myös yläkertaan. Eikä portaita taloon tule ennen kuin muutto on juuri hilkulla. Alunpitäen meidän yläkertaan kiivettiin raksatikkaiden avulla. Sellaisten eessuntaas taivuteltavien turvallisten hökötysten varassa. (Myös EK gyproc-levyt, á 20 kg,  nousivat yläkertaan ko. raksatikkaiden ja styrox-paalien avulla + vaati seos tietysti myös muutaman raavaan miehen.) Mutta nyt meillä on aika hienot portaat yläkertaan. Kiitos meidän kirvesmiehen, joka toi ne entiseltä raksatyömaaltaan. Kirvesmies kävi siis meillä pistäytymässä kolme päivää heti talopaketin tulon jälkeen. Ja ensi viikolla se tulee jälleen. Tällä kertaa kahdeksi viikoksi. Sitten kun se lähtee, se vie ne meidän hienot tikkaat mennessään. (Eikä sitä ole kukaan buukannut tulemaan takaisin...) Ja taas taiteillaan hökötys-tikkaiden varassa.

Meidän kattomiehiä ei juuri korkeus huimannut. Ne painoi hirveää vauhtia menemään ilman valjaita. Kaatosateessa. Siellä yhdeksän metrin korkeudessa. Niiden jalat menivät kuin Bambilla konsanaan liukkaalla jäällä, kun hyppivät kattotuolilta toiselle siellä sateen keskellä... Loppu hyvin, kaikki hyvin. Vielä ei ole kukaan tippunut.

Ehdotin muuten Kultsille lauantaina, että kun meillä on vapaa viikonloppu ja hän halusi tehdä jotain kivaa, mentäiskö Särkänniemeen. Käytäis Tornadossa ja ehkä jossain toisessakin hurjimuksessa. Vähän pitämässä hauskaa ja huutamassa keuhkot tyhjäksi. Ei halunnut lähteä. Oli kuulemma saanut tarpeekseen korkeista paikoista... Kultsin onneksi korkeanpaikankammo ei kuitenkaan liene geeni-sidonnainen ja pienellä siedätyshoidolla pelosta voi jopa parantua ;)



Siellä ne meidän hienot portaat siintävät. Suoraan putkihässäköiden takana.



Tässä ollaan lauantaina vain saunan pesuhuoneessa, ehkäpä puolen metrin korkeudessa. Kai tämä sitten ajoi sen Tornadon roolin...?



Tsiigatkaa oikeesti, miten valmista meidän yläkerrassa jo on. Kohta ei puutu kuin maalit ja tapetti. Aika mageeta :)!!!!




Tuosta tulevien, oikeiden portaiden reiästä en soisi kenenkään tippuvan. Nuo laudat töröttää tuossa hyvin petollisesti luomassa illuusiota siitä, mihin voi jalkansa sijoittaa...




Leppoisaa lokoilua korkeuksissa...




Portaisiinhan ei kannata laittaa kaiteita, koska: 1) kirvesmies vie nämä kahden ja puolen viikon päästä pois JA 2) tässäkin  tilanteessa Kultsin kantamat kakkoskakkoset olisivat heti ottaneet kaiteisiin kiinni. Eikö ollut hyvät perusteet?




Ei tämä solmu nyt ihan oikeasti yksinään portaita kannata ;)