Sadonkorjuun antimia

Elokuussa on tapahtunut paljon. Ja kohta ne jää kaikki piiloon. Monesti ollaan nimittäin mietitty, että ihminen, joka ei ole rakentanut, ei voi kuvitellakaan, miten suuri määrä vaiheita sen maalikerroksen alle kätkeytyy. Voitteko kuvitella: meille tulee maanantaina tasoitekaveri töihin. Eli se tasoittaa ja pohjamaalaa koko kämpän, poislukien tietysti ne tilat, joihin tulee kaakelit seinille. Sitten näyttää varmaan jo tosi valmiilta. Eikä niistä ähräyksistä ole jälkeäkään, joiden kanssa on viimeiset kuukaudet hommia paiskittu.Elokuussa on siis tehty LVI-töitä, sähkäri on uurastanut, on villoitettu, koolattu ja levytetty. Siirretty tavaraa tuonne, ja takaisin tänne. Koskaan tavarat ei nimittäin ole oikeassa paikassa. On käyty rautakaupassa ja on kilpailutettu tavaraa. Lähetetty s-postia ja soiteltu. Väännetty kättä ja tingitty. Väsyneinä myös harrastettu puolirikollista toimintaa. Nimittäin lautakaupassa laskettiin (minä laskin...) väärin lautojen määrä, mitä yritettiin ostaa ja jäätiin kiinni... Ja eilen tuli postissa karhukirje lähes seitsemänsadaneuron laskusta, joka oli lähdössä perintään, mikäli maksua ei kuulu tasan viikon sisällä... Oli me se lasku nätisti arkistoitu ja merkitty maksettujen laskujen sekaan, mutta ei me sitä oltu ikinä maksettu... Tekevälle sattuu?

Elokuun kuvasarja:



Nämä surullisen kuuluisat villapuuhat. Eli olohuoneen lattia siintää tuolla alla. Huomatkaa, täysin ilman turvavälineitä. Olen kyllä eräänkin sydämentykytyksen saanut tätä jälkeenpäin ajatellessani. Onneksi ei käynyt mitään.




Yläkerran kylpyhuoneen katon villoitusta.



Meidän makkari vielä aika keskeneräisenä.



Tekninen tila. Jakotukkeja, väliaikainen sähkökaappi, vesiputki, ilmastointikoneen tukijutska tuolla katon rajassa jne.




Keittiön ja ruokahuoneen katon koolaus.



Roskaruokaa terassilla. Pitää rakentajan virkeänä.

LVI/kirvesmies/monitaituri. Tämä meidän kirvesmies sai muuten melkoiset kehut tasoitekaverilta. Tasoitekaveri halusi tarkistaa paikat ennen kuin antoi urakkatarjouksensa ja kiitteli, että kyllä on kirvesmies tehnyt hienoa jälkeä gyproc-levyjen kiinnittämisessä. Hyvä iskä, hyvä me, hyvä meidän joukkue :)! (Viimeinen oli lainaus pienellä viilauksella omista polttareistani naurujoogasessiolta - kaikki typsyt muistavat ;))



Ilman telineiden jatkuvaa läsnäoloa homma olisi ollut silkka mahdottomuus. Tässä valmistuu vaatehuoneen seinä.




Kuvaa yläkerran aulan käytävästä. Näette, että uimahalli on kadonnut ja tilalla on kova kipsilattia.




Pikkumakkari. Toi pienen pieni ikkuna länteen päin on mun mielestä suloinen. Arkkitehdin kanssa sitä aikanaan varmaan jossain Telakan terassilla mietittiin, että saako siihen mitään mahtumaan. Onneksi sai, se on hauska!




Jotenkin tuo olohuoneen täyskorkea kattokin vain sai levyt pintaansa.



Mikä kaaos! Tällaisen nihilisti-perfektionistin sydäntä on riipaissut katsoa sotkua rakennustyömaalla. Onneksi siitä hiljalleen päästään eroon. Siis sotkusta.



Kipsilevyä seinää kohti.



Mitäs, mitäs? Rakentajaa alkanut ramaista?



Kunnon välineillä kipsilevyt nousevat korkeillekin seinille.


Enää kolme kuukautta - jei!