Sokkelin tekoa

Nyt on perustukset valmiit. Vihdoin. Tämä ei ollut mikään miellyttävin vaihe. Ilmat eivät suosineet ja saimme suojailla lähes joka päivä sokkelimuuria. Lisäksi työmaalla oli työmiehiä lainatakseni hieman tulehtunut ilmapiiri. Joka sai alkunsa varmaan siitä, että me otimme kaverit tuntihinnalla töihin ja he kuvittelivat voivansa tehdä kunnon tilin tämän vuoksi.

Meillä oli siis työmaalla sokkelia tekemässä isä ja poika sekä välillä myös toinen poika. Heitä suositteli vastaava mestari ja työn hinta oli puolta huokeampi kuin muissa tarjouksissa. Teimme kaupat ja ensimmäinen sekä toinen päivä menivät ihan kivasti. Sitten alkoi rakennuttajien mielessä kasvaa hiljalleen epäilys porukan työvauhtia kohtaan. Koska emme halunneet tietämättömyyttämme syytellä ketään hitaudesta, konsultoimme asiassa vastaavaa mestaria sekä naapurin kirvesmiehiä. Vastaavalta ei heti herunut tuomiota, mutta naapureiden mielipide oli selvä: siltähän tuo työtahti kyllä näyttääkin, että tuntihinnalla töitä tekevät.

Vastaavan tuomio napsahti, kun hän teki tontille saman päivän aikana kolmen tunnin välein kaksi yllätystarkistusta. Näiden yllätystarkistusten jälkeen isä-poika-porukka joutui vastaavan puhutteluun ja näillä natsoilla pidetty keskustelu tuotti tulosta. On se kumma, että vaikka rakentaja uhkailee irtisanovansa koko poppoon, jos ei työ maistu, niin vasta ylempiarvoiselta kollegalta tullut viesti meni perille. Onneksi kuitenkin edes näin. Lauantaina, 7 ½ päivän jälkeen, homma oli valmis ja tunne oli varmasti molemminpuolinen: sekä rakentajat että työmiehet olivat helpottuneita polkujen erotessa toivottavasti ikiajoiksi, milloinkaan, ikinä, koskaan enää risteämättä...

Sitten ilmapiiritiedoista tekniseen asiaan: meidän perustukset tehtiin lecaharkoilla. Ne painaa aika kivasti. Tai ei ne ensimmäiset kivet, mutta se 740. kivi kyllä painaa. Paljon. Rakentajat kaipaavat hierontaa, varsinkin tuo isompi rakentaja, joka joutui nostelemaan suurimman osan harkoista lavalta sokkelin viereen... Taloudellisesti osattiin kuitenkin tilata, koska vain alle kymmenen harkkoa jäi  käyttämättä.

Perustukset voi tehdä lecaharkkojen lisäksi myös muottiharkoilla tai valaa täysin betonista. Lecaharkot ovat aika energiataloudellisia, betoni johtaa kylmää aika kiitettävästi. Lecaharkoilla talon ja autokatoksen tekemiseen meni 7,5 päivää, betonilla säästää varmasti 5-6 päivää työaikaa. Vastaavasti tietysti aines on kalliimpaa.

Perustusten alle valettiin betoniantura lautamuottien sisään. Anturan päälle muurattiin 5 riviä korkea lecaharkkomuuri. Lecaharkot ja betoniantura ”yhdistettiin” laastiviisteellä, joka valuttaa mahdollisen kosteuden nätisti pois muurin ympäriltä. Sokkeliin hitsattiin bitumikermi pitämään kosteus poissa. Samaa bitumikermiä laitettiin sokkelin päälle radonkaistaleeksi. Bitumi imee radonin itseensä, vie sen betonisen lattiavalun alle ja johdattaa kaasut pois rakenteista.

Valmis! Tällä hetkellä sokkeli odottaa enää että maatyömies tulee tontille toisen kerran, täyttää soralla sisäpuolelta, täyttää soralla ulkopuolelta, laitetaan vähän eristettä ja sitten voikin talopaketti tulla!

Koska elämässä ollaan (kai?) oppimista varten, kokosin kolmiportaisen perustusten ABC:n, etteivät kantapään kautta opittu tieto hautaudu heti unholaan:

* Oppitunti 1: älä teetä tuntihinnalla, jos et tunne kavereita tai ole saanut monelta eri rakennuttajalta hyviä referenssejä.

* Oppitunti 2: jos epäilys herää, älä suotta kärvistele asian kanssa yksin. Vastaava varmasti auttaa.

* Oppitunti 3: jos otat halvimman, voit olla aika varma, että priimaa et saa. Halpuus näkyy joko työtahdissa tai –laadussa. Meillä se näkyi nyt, onneksi, tahdissa.

Nyt kohti aurinkoisempaa viikkoa =)!

Takkakaupat

Me ostettiin se takka pari viikkoa sitten. Nyt on ainakin iso takka tuomassa meille lämpöä keskelle sähkökatkoksia ja luomassa romantiikkaa arkisiin hetkiin tulenlieskoillaan :)

Takkaunelmia osiossa takanhakuun lähdettiin suunnilleen tällaisesta ajatuksesta - selkeää, modernia, tyylikästä

Ja kaupat tuli sitten hieman erilaisesta versiosta. Meidän tulevan takan etuseinä on ehkä aika lailla kuten alla olevassa valokuvassa (mieltänsä saa kuulemma vaihtaa vielä viime metreillä - jee!)

... mutta muoto ei ole yhtä linjakas tuon haastavan, pienehkön paikan vuoksi - tuli seitsemän kulmaa toivotun neljän sijaan:

Mutta nyt on ainakin ekologista takan lämmittelyä - ei pelkkää fiilistelyä siis, vaan samalla pelastetaan maailmaa:

Tällaisilla takkatunnelmilla.Otettiin avaimet käteen paketti eli siihen tulee nyt takan lisäksi lämmönvaihdin, hormi asennettuna ja katon yläpuoliset pellitykset. Ei tarvitse sen kanssa sitten itse säätää.

Nyt on pari viikkoa tehty sokkelia ja siitä päivityksiä ensi viikolla!

Sähköä ilmassa

Voi kuulkaa, että on vaikeaa saada sähköt tontille. Sitä ei osaisi aavistakaan, millainen ruljanssi se on, kun tyytyväisenä valmiissa talossa napsuttelee valokatkaisijaa on/off-asentoon.

Ensin oli tosiaan se jo kaikille tuttu ”kadonnutta sähköä etsimässä” –episodi. Jota seurasi imurointi- ja reisijumppatuokiot tontilla kaapelin vedon yhteydessä -jakso. Sen jälkeen on ollut ”tilaa sähkönsiirtosopimus” –episodi, joka on nyt kunnialla hoidettu loppuun. Tässä välissä piti päättää, otetaanko työmaa-aikainen sähkö vai ihan valmis lopullinen sähkö. Tätä seurasi ”tilaa ja kilpailuta sähkönmyyntisopimus – ei sitä vakituista kuin se työmaa-aikainen sähkö” -hässäkkä. Siihenkin liittyi muutama kiemura: asiakaspalvelusta ohjeistettiin ensin väärin koko homma, soitettiin takaisin, siirrettiin kolmannelle osapuolelle, soitettiin sähkönsiirtofirmaan ja soitettiin takaisin asiakkaalle. Ja asiakas soitteli siinä välissä muutaman puhelun. Lopputuloksena kuitenkin oli sähkönmyyntisopimus. Ja kaikille tiedoksi, että ei ole olemassa sellaista kuin rakentamisen aikainen sähkönmyyntisopimus, vaikka sähkölaitos tällaista alkuun väittikin! Tätä settiä seurasi vielä ”ota kiinni, jos saat” tyyppinen mittaroinnin asennus ja sähköjen kytkentä –pyyntö.

Tämä viimeinen periodi alkoi sillä, että yritin tilata kyseistä operaatiota. ”Ei onnistu, jos ei ole työmaa-aikaista sähkökaappia tontilla ja meiltä sitä ei muuten kannata vuokrata, kun meillä on sille päivävuokra”, kertoo sähkönsiirtoyrityksen asiakasvastaava. Olin ajatellut vuokrata kaapin heiltä, mutta ei väkisin. Kaappi hommattiin sitten omia reittejä, isä väkersi siihen hienon tukitelineen ja se vietiin tontille tönöttämään tulevan teknisen tilan kohdalle. Yritin soittaa taas sähkölaitokselle: joko onnistuisi mittaroinnit ja kytkennät? ”Ei, kun teidän ( = sähkärin) pitää itse kytkeä se kaapeli sinne kaappiin, ei me muuten tulla.” No herranjestas! Eikös juuri tätä varten sähkölaitos ole olemassa, että he kytkevät kaapelin kaappiin ja siksi sitä kutsutaan kytkennän tilaukseksi?! Kävi ilmi, että eivät ole. Ja taas mietittiin, että mitäs nyt. Hommaahan helpotti huomattavasti se, että sähköurakoitsijaa ei ollut edelleenkään palkattu – ne maksaa lähes 20 000 euroa urakka – hiki pukkasi ja piti taas ottaa tuumaustauko... Lopputulos oli kuitenkin, että kilpailutettiin ja löydettiin sähkäri, käytiin hintaneuvottelut ja hinnasta tippui hyvin vähän. Sähkäri kävi tänään tontilla ja sähkönkytkennät sekä mittaroinnit mennään tekemään ensi viikolla sähkölaitoksen toimesta. Pikkaisen liian myöhään, kun meidän sokkelin tekijät tarvitsisivat sähköä jo alkuviikosta. Mutta hei, tällaisia tilanteita varten on hyvät naapurit, niillä on jo sähköt toimimassa – luukku on kuulemma auki 24/7 ;)!

Tarinan opetus: on olemassa sähkönsiirto ja –myyntisopimus, jotka pitää molemmat tilata. Pitää päättää, ottaako siirron työmaa-aikaisena vai valmiina pakettina. Lisäksi tilataan vielä sähkön kytkentä ja mittarointi. Jos rakennat, palkkaa sähkäri ajoissa – hän osaa neuvoa parhaiten. Jos kuitenkin asiat ovat edelleen sekaisin kuin Haminan kaupunki konsanaan, ota avuksi rakkaat naapurit. Ja verkostoidu heidän kanssaan ajoissa hätätapauksia varten!

Nyt täällä aletaan valmistautua kisastudiota varten - maaleja Suomi...;)!

Rakentajan vappu

Maatyöt jatkuivat torstain ja perjantain. Onneksi saatiin velipoika tontille apumieheksi maankaivajalle. Tänään, vappuaattona, hommat jatkuivat sähköjohdon ja datakaapelin sekä maan täryyttämisen merkeissä.

Täytyy muuten erikseen mainita, että sekä vesilaitos että V:llä alkava sähköyhtiö olivat nopeita korjaamaan sekä toisten että omia mokiaan. Siitä kun tiistaiaamuna soittelin pyynnön vesiliitoksista kunnan vesilaitokselle ja sähkölaitokselle ihmettelypuhelun puuttuvasta sähköjohdosta, meni ehkä vuorokausi että tontille oli vedetty sekä vedet että sähköt. Loistavaa toimintaa!

Pitää mainita vielä myös, että sekä rakentajan että sähkölaitoksen lisäksi myös vesilaitos oli kämmäillyt. Ne olivat nimittäin vetäneet naapureiden vedet meidän tontille. Keskelle ajokaistaa. Soitin sitten tästäkin asiasta kohteliaan utelevan puhelun kuntaan: "Miksiköhän se naapurin vesiputki nököttää keskellä meidän tulevaa ajokaistaa? Me aiomme vetää siihen ajokaistalle asfaltin ja taitaa olla niin, että jos jotain ei tapahdu, vesiputki jää sinne asfaltin alle. Eikä sitä sieltä enää sitten kaiveta pois. Mitäköhän tässä pitäisi tehdä." Pienen empimisen, ihmettelyn ja keskustelun seurauksena sekä kunnan putkimestari että työnjohtaja lähtivät siltä istumalta tontille ja niin kävi, että sekin asia tuli hoidettua kuntoon hyvin nopeasti. Hienoa :)

Sadevesiputki, kakkaviemäri tai joku muu kvv-jutska ;)

Mursketta ajotien pohjaksi

Lisää mursketta. Sitä meni. Ja paljon. Ja menee edelleen.

Sähköputken ja datakaapelin suojaputket.

Talon alla näyttää tältä.

Vähän lisää mursketta. Ei jää vesi seisomaan tontille eikä kosteus nouse rakenteisiin.

Mestari ja kisälli. Täryjyrällä murske tiiviiksi.



Tällä vehkeellä mittaillaan, että murskeet ovat oikeassa korkeudessa.



Datakaapelin ja sähköputken syöttöä suojaputkiin. Se oli vinkeää hommaa. Ensin siima kiinni styroxipalloon, joka imetään pölynimurilla (juu, ihan sillä perus koti-imurilla!) putken (40 m) läpi toiseen päähän. Sitten siimalla kiskotaan vetonaru suojaputken läpi. Sitten vetonarulla kiskotaan kaapeli ja johto suojaputken läpi. Ja näin tällä konstilla saadaan sitten joskus internet pelittään ja ranskikset uuniin!



Yleisön pyynnöstä ;)! Tää on poseerauskuva, mutta ihan oikeastikin kurvailin tällä vehkeellä. Ihan itse. Omin pikku kätösini. Kiihdyttelin, minkä kerkesin siinä meidän tulevalla ajotiellä. Oli aika huippua! :)

Nyt klara vappen kaikille! Me posautettiin kuohuva jo päivällä ja korkki lensi tietysti naapureiden pihaan... 

Vettä ja sähköä etsimässä

Pääsiäismaanantaina aloitettiin klo 07.00 tontilla. Oli jänskät paikat, kun vihdoin päästiin hommiin! Ensin mittailtiin jollain hienolla vehkeellä, kuinka korkealla ollaan merenpinnasta, kalibroitiin mittatikku, päätettiin maanpinnan ja lattian korkeus ja sitten alettiin kauhoa. Kultsi harjoitteli mittatikkumiehenä oloa: tikku piippasi aina, kun kuoppa oli joko tarpeeksi syvä tai korkea (työnjohtajana en ihan ehtinyt ymmärtää, miten päin laite toimi ;)).

Maanantaipäivän saalis klo 7.00-21.00: kesä yllätti – taidettiin molemmat polttaa ainakin naamamme, jos ei nyt bikinirajoja vielä ehtinyt kertyä :-). Sekä talo että autokatos saivat kuoppansa ja vesiputkille vedettiin ojat tontin rajalta talolle. Päätettiin (tai päättäväinen maanrakentaja päätti) nostaa maanpinnan korot 30 senttiä korkeammalle kuin rakennusluvassa, jotta emme jää tienpinnan alapuolelle. Tämä tietää uutta naapurikuulemiskierrosta. (Ja lisämaksua kunnan suuntaan?) Mutta parempi niin kuin asua kuopassa. Kunnan vesiputken ja sadevesiviemärin päät löytyivät pitkän ja hikisen lapiourakan jälkeen. Kaivinkoneella niitä ei voinut etsiä, ettei satu vahinkoa. Sähköjohtoa ei sen sijaan löytynyt. Vaikka kaivettiin puoli katua ylös.

Siitä se lähti. Kultsi ja mittatikku. Maankaivaja isolla koneellaan.

Tässä on saatu jo talolle pohjia kaivettua ja kaivot ovat alkaneet löytää paikkansa.

Piirustusten tulkintaa.

Hikistä manuaalityötä vesiputken kimpussa.

Tässä on vesiputkille tehty kaivannot.

Tiistai ja keskiviikko ovat maankaivuusta lepopäiviä. Onneksi, sillä tiistaina piti selvittää vielä sen tsiljoonan asiaa. Lvi-projektipäällikkö ja resurssikoordinaattori tahoillaan tilasivat hikisinä tavaraa ja kilpailuttivat hintoja. Suodatinkangas löytyi hukkareissuiltaan ja LVI-tavarat ladattiin tontille. Aamulla lähti myös ensimmäisenä ihmettelevä soitto sähkölaitokselle: missä meidän sähköpiuha on? ”Katsotaanpa, onko se unohtunut kokonaan vetää”, pohti sähkölaitoksen kaveri linjan toisessa päässä. Lupasivat lähettää sähköputkimiehen heti asialle mysteeriä ratkomaan. Ja niinhän paljastui parin tunnin päästä: piuha oli unohtunut vetää ihan täysin meidän tontille. Kiva juttu. Sitä odotellessa. Pisteet V:llä alkavalle sähköyhtiölle. Onneksi aloitettiin ajoissa, ettei vastoinkäymiset ala heti kostautua – pisteet meille.

Mutta myönnettäköön, ettei se ole sähkölaitos yksin, joka kämmäilee. Maanantaina paljastui myös rakentajien ensimmäinen kämmi: emme olleet ymmärtäneet tilata vesilaitokselta vesiliitoksia ajoissa. Tiistaiaamun to do –listalla oli tämän vuoksi nöyrä soitto kunnan vesilaitokselle – olisko millään mahdollista, että menette tänään tai edes huomenaamuna vetämään ne vesiliitokset tontille, PLIIS?! Putkimestari oli onneksi suopealla päällä ja suostui pikkurouvan pyyntöön hyvillä mielin. Niin kunnan kaverit ovat – toivottavasti – tänä aamuna rientäneet vedenvetohommiin. Kohta käydään tsekkaamassa tilanne.

Torstaiaamua varten pitäisi nyt aika monen asian olla kunnossa. Silloin kauhotaan taas lisää ja laitetaan putkea ja suodatinkangasta ja soraa.

Ja tosta se alkaa...

... kuten Täällä Pohjan Tähden Alla Jussi tuumaa suon raivausta aloitellessaan.

Vielä ei suota päästy raivaamaan, mutta hyvä alku saatiin. Pitkäperjantai meni nopeasti  eikä tuntunut laisinkaan pitkältä. Nyt on nimittäin isketty talon kulmat maahan ja maanantaina aletaan kauhoa! Tämä oli tietysti vain alustava talon paikan merkkaaminen. Ennen kuin viikko 20 koittaa ja sokkelia aletaan muurata, ovat kunnan kaverit käyneet iskemässä ne oikeat mittakepit paikalleen.

Onneksi aurinko paistoi, oli hyvä ilma mittailla tonttia ja kerätä liikoja heiniä pois tieltä. Pellon elämääkin tuli jälleen todistettua: oli kuollut hiiri, oli elävä hiiri ja ilmassa leijui vanha tuttu hiirihaukka. Emme kuitenkaan päässeet todistamaan, onneksi, avaran luonnon saalistushetkeä...

Tässä vielä muutama otos ahkerasta työporukasta:

Tarkkaa mittatyötä

Työnjohtaja karttakepin kanssa... ;)

Valmista! Ne on nuo kepit pystyssä pitkin tonttia, joita mittailtiin muutaman tunnin verran...

Aurinkoista pääsiäisen jatkoa!


ps. Ne toiset takkakaverit laittoivat vihdoin tarjouksen tulemaan - mutta eivät ilman muistutusta. Miinuspiste heille. Se nihkeä, toinen takkamyyjä, yllätti ja mursi tämän myyjien hiljaisuuden ringin ja kyseli, joko kaupat tehtäisiin. Takkaprojekti on edelleen auki. Saas nährä.

Valkoista

Meillä on sellainen ajatus, että yritetään miettiä kaikki asiat seinien värejä ja jalkalistoja myöten mahdollisimman valmiiksi nyt, niin sitten kesken rakentamisen ei tarvitse käyttää sitä vähää aikaa enää sisustusvalintojen tekemiseen. Tämäkös se vasta on vaikeaa (juu tiedän, maaliskuussa kuvittelin, että tämä on se helppo juttu - mutta naisella on aina oikeus muuttaa mielensä ;)), varsinkin kun ei yhtään tiedä, miltä se talo loppujen lopuksi näyttää ja miten valo sisällä heijastuu. Yhteen huoneeseen aurinko paistaa keskipäivästä iltaan ja toiseen kajastaa vain ilta-aurinko, jos sitäkään. Toisaalta, kun täällä pohjoisnavalla eletään, onko niillä ilmansuunnilla niin väliä – ei täällä aurinko kuitenkaan näyttäydy kuin parina kuuna vuodessa...?

Sunnuntaipäivä käytettiin joka tapauksessa värien pohdintaan. Nimittäin valkoisen eri sävyjen tuumailuun. Kyllä valkoinenkin on väri ;) Lopputulema sunnuntaille oli, että valkoinen ei ole valkoista. Jos seinien värimaailmassa ei haluaisi mennä ihan maalarinvalkoisella, homma menee tällaiselle maallikolle aika vaikeaksi. On lumenvalkoista, kookoksenvalkoista, kermanvalkoista, liljanvalkoista, pilvenvalkoista, lumikinvalkoista, lokinvalkoista, listavalkoista jne. Kauhistuttaa lähinnä se, että jos otetaan joku värikartalla hyvältä näyttävä valkoisen sävy ja sitten se taittaakin vaaleanpunaiseen tai –siniseen. Tai juuri se valittu valkoinen ei sovi meidän sohvan harmaansävyyn tai ruokaryhmän ruskeaan... Koko koti menee pilalle! Apua... No, ehkäpä meidän täytyy käyttää pientä koemaalipurkkia sitten aikanaan.

Ja juu, myönnetään, tämä on pieni asia verrattuna siihen, että pohjat tulee rakennettua oikein eikä rakenteisiin pääse vaikka vettä. Mutta sitten, kun se talo on pystyssä ja käyttää niitä arki-iltojaan siihen sohvalla makoiluun, se pinkkiin vivahtava ”lumikinvalkoinen” voi alkaa nyppiä. Paljon. Siksi tätä pohdintaa käydään jo nyt.

Lopuksi otetaan teemaan sopivasti natsaava terveysjälkkäri-infoisku: kookoksenvalkoista White on White –kookosjäätelöä! (Olette varmaankin huomanneet, että se ihanalta maistuva mansikkajädetuutti ei sisällä viattomasti ainoastaan maitoa ja mansikoita yhteenjäädytettynä? Jäätelöistä löytyy, vähän merkistä riippuen, äkkiseltään reilusti yli viittä E-ainetta. Tsekatkaa ja kauhistukaa.) Kunniaa reseptikehittelystä en voi ottaa itselleni, se on napattu MonkeyFood.net paleodieettiä edistävästä blogista.

- 250 ml kookosmaitoa tai -kermaa (muista valita kookosmaidosta se versio, jossa ei ole E-aineita, itse käytän Kara-merkkistä tuotetta)
- 4,5 dl tuoreita hedelmiä/marjoja (esim. luomubanaani ja ananas)
- 1 tl vaniljajauhetta (ei siis van.sokeria! Jos haluat, muutenkin voi maustaa - käytä makunystyröitäsi)
- Cashew-pähkinöitä
- (Agavesiirappia tai vaikka hunajaa tujaus, jos haluat makeutta)

Kuori ja paloittele hedelmät ja lykkää kookosmaidon kera blenderiin. Hurruuta tasaiseksi soseeksi. Mausta ja maista. Kaada seos pieniin pakkasenkestäviin astioihin (lasit/kahvikupit käyvät hyvin) tai suurempaan astiaan. Anna levätä pakkasessa noin tunti. Pidempäänkin voit odotella, mutta seos jäätyy vähitellen hyvinkin kovaksi ja syöminen käy hankalammaksi. Itse tykkään tästä vähän lötkömpänä versiona. (Tämä muuten maistuu hyvältä vaikka sellaisenaankin, ilman jäädyttämistä.) Voit koristella jäätelösi esim. hunajalla tai lisätä pähkinärouhetta, miten vain. Sitten vain nauttimaan luonnollisista valkoisen sävyistä! :)

Kyläläisten informointi rakennushankkeesta

Jäi vähän viime tinkaan, mutta tiedätte sen vanhan sananlaskun... Tänään siis saatiin kyltti meidän tontille vähän niin kuin merkkaamaan meidän reviiriä :). Se on talofirman mainoskyltti, mutta eipä tarvinnut itse väsätä sitä. Virallisesti kyltti olisi pitänyt olla paikallaan jo ennen rakennuslupahakemuksen jättämistä, mutta mistäpä tuollaista tietää. Eikä kunnan rakennusvalvonta ole onneksi ollut hereillä. Eihän me oltaisi vieläkään tajuttu, että jotain puuttuu, ellei vastaava olisi sattunut ajamaan tontin ohi ja huomannut kyseisen puutoksen. Nyt on ainakin virallista kaikille ohikulkijoille, että se on meidän maapläntti eikä sitä kannata enää muiden havitella :).