Ekoiluyrityksiä raksalla

Rakentaminen on hyvin kaukana ekoilusta. Ainakin meillä. Okei, me rakennetaan aika hyvin eristetty talo, ettei lämpö karkaa. Ja yritetään käyttää näitä vaihtoehtoisia energiantuottomuotoja jonkin verran. Mutta totuushan on, että jos olisi halunnut ympäristöään kunnioittaa, olisi ostanut vanhan talon ja remontoinut sitä. Nyt kun me kuitenkin päädyttiin tekemään uusi, mä oon jotain pientä yrittänyt raksallakin ekoilla, ettei ihan tuhota tätä maailmaa. (Luomuilu on muuten kauas taakse jäänyttä elämää olosuhteiden pakosta. Enää aamu-melkein-luomusmoothiet muistuttavat niistä hienoista periaatteista, joita kerran suurella rakkaudella ja intohimolla vaalin... Uudella innolla sitten, kun ollaan muutettu!)

Meillä kierrätetään raksalla pahvia ja kartonkia. Kuulostaa pieneltä, mutta kun katselee naapureiden rakentamista, se on jo aika iso juttu. Muut heittelee kaiken sekaisin sinne jätelavalle. Ne puut, joita ei voida polttaa takassa ensi talvena, viedään meillä puukeräykseen. Sitten meillä nykyisin myös kierrätetään metallia. On kierrätetty nyt ehkä jo kuukausi. Kiitos erään ystäväiseni, joka asiaa suositteli ;) Uskomatonta muuten, miten paljon metallia kertyy: nauloja, ruuveja, muttereita, rautalankaa, ilmastointiputkien paloja jne. (Mulle on kehittynyt sellainen sisäinen metallinpaljastin, joka bongaa samantein naulan soran seasta ja kuskaa sen kierrätysastiaan.) Jämäpuupaloista myös nakutellaan kaikki naulat irti ja molemmat menevät omiin kierrätyslokeroihinsa. Kahvinpurut kaadetaan useimmiten ulos pihalle: sinne kertyy sitten mehevää multaa joku päivä :).

Metallinkeräys ;)

Ja viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä: meillä ei käytetä kerttisastioita, muuten kuin silloin, jos tulee vieraita, joille keitetään kahvit. Me vakiraksailijat sen sijaan juomme ihan kunnon mukeista, käytämme kunnon lautasia ja kunnon haarukoita ja veitsiä. Jokaisella on oma värinsä ja minä sitten kiikutan noin kerran viikossa mukeja ihan kunnon pesuun (lautaset pestään kyllä joka käyttökerran jälkeen ;)). Mukeissa kasvaa sitten viikon sisään autuaasti jotain välillä kahvi-vichy-pepsi-mehu-sahanpuru-villanpöly-rihmastoa ;)



Ikeasta ostetut viidenkymmenensentin kahvikupit. Mulla on vihreä, Kultsilla sininen, Isällä musta ja Äidillä lila/ruskeahko. Huomatkaa kahvinkeitin, saa tuoretta kahvia paikanpäällä. Vain teenjuojat joutuvat tyytymään termariin.



Ja tässä retkilautaset. Sain nämä muuten töistä "läksiäislahjaksi" kun keräsin luuni Valkeakosken suuntaan. Kätevät, sekä lautasta että kantta voi käyttää syömiseen, ja sitten syömisen jälkeen vain homma kiinni. Vierailevalla tähdellä, Pikkuveikallakin, on tuollainen hottis-muki - myös sponsored by työpaikka.

Näin maailma pelastuu ;)!

Lattiakipsivalu

Meidän yläkertaan laitettiin lattiakipsivalu. Toinen mahdollisuushan olisi ollut laittaa ihan gyproc-levyä. Mutta kun meillä oli se vesikiertoinen lattialämmitys ja niitä putkia meni joka paikassa, levyt olisi olleet melkoinen urakka. Eli sen sijaan, että oltaisiin nyhvätty niitä levyjä viikko, valufirma kävi hoitamassa homman muutamassa tunnissa valmiiksi. Kipsivalu kuivui vuorokauden, jonka jälkeen siinä sai jo kävellä. Se kuivuu sentin viikossa (syvyys 4 cm) eli aika paljon nopeammin kuin alakerran betonivalu (syvyys 10 cm), joka kuivuu sentin viikossa tai jopa puolessatoista, jos haluaa varman päälle pelata. Lisäksi kipsivalulla on aika hyvä lämmönsitomiskyky, eli tuntunee mukavalta myös paljaiden varpaiden alle aikanaan.

Kipsivalutekijöitä oli tosi vähän tarjolla. Siis tuskin ketään. Pirkanmaalta löysin yhden tekijän. Mutta otettiin tekijä loppujen lopuksi Hämeenlinnasta, kun hinnassa säästi hieman yli puolisen tuhatlappusta. (Voitte muuten arvata, miten nautiskelin, kun se pirkanmaalainen tekijä soitteli mulle ja kyseli, että jokos kaupat tehdään. Sain sanoa, että meillä on kuule valu jo lattiassa ja säästettiin sievoinen summa teihin verrattuna, vaikka otettiin tekijät 70 km:a kauempaa ;)!)



Toinen pumppaa liejua, toinen tasoittelee. Vaikka tämä mömmö on muuten itsetasoittuvaa. Eikä sillä sen vuoksi voi tehdä kaatoja, kuten taas betonilla voi. Asia, joka olisi pitänyt hokata etukäteen kylppärin kohdalla...



Näyttää mun mielestä vähän piparkakkutaikinalta ... ;)?

 



Yläkerta näyttää uimahallilta, eikö vaan?

 

Nyt  lattia on sitten jo kuiva ja kova, kuten sain sunnuntaina tuta.... Siinä voi kävellä ja seiniä voi kovaa vauhtia pykätä lattian päälle.

* * *

ps. Miksiköhän en ole aiemmin ymmärtänyt, että erittäin epäonnistuneilla mäkihypyillä voi olla aika ihania seurauksia...;)? Katsokaapa vaikka :)







Man down...

Ojennan villaa. Seison tikkaiden yläpäässä. Liiankin ylhäällä, ehdin jossain kohtaa miettiä, tekemättä asialle kuitenkaan mitään. Yhtäkkiä tikkaat lähtevät alta, jaloilla ei olekaan enää sijaa, missä seistä. Mielessä käy, että ei voi olla totta, en kai mä nyt ihan oikeasti tipu. Kolmea metriä. Ullakolta yläkerran vastavaletulle kipsilattialle. Sormet haroo jotain, mistä saisi otetta, mutta painovoima on liian kova kilpakumppani. Mahtava tömäys, suoraan perssiille. Onneksi en satuttanut päätä. Persuksessa ja alaselässä kyllä sattuu sitäkin enemmän. Hitonmoinen pelästys (olenkohan kuollut, halvaantunut tai muuten vaan poissa pelistä)... Kultsi katsoo hämmästyneenä ullakolta (myöhemmin se sanoi kummastelleensa, että mihin mulla nyt kiire tuli, että olenko ihan pimee, kun hyppään kolmesta metristä alas ;)) ja Isä&Äiti kyselevät, mitä ihmettä tapahtui, mitä sä oikein teit.

Onni on matkassa tällä kertaan, "hypyn" tuloksena vain murtunut häntäluu ja muutama mustelma sekä henkiset traumat. Puolitoista viikkoa saikkua. (Pitikin sattua näin huono keli just tälle viikolle, ajatelkaa miten mahtavan rusketuksen olisin saanut häntäluupuolelleni viikon aikana, kun makaaminen on nyt just se juttu, mitä pitää tehdä ;).)




Tätä me puuhailtiin: ullakon villoitusta. Jos katsotte oikein tarkkaan, voitte erottaa, että Kultsi on tuolla koolauspuiden ja muovin takana hämähäkkimiesasennossa villoittamassa.




Kultsi joutui koville ja me keikuttiin kyllä korkeammallakin kuin kolmessa metrissä. Että siinä mielessä se kolmen metrin tiputus oli oikein hyvä valinta.




Ja tässä niitä syyllisiä sauna ja pesuhuone tulvillaan.



Ja tässä ne kaikista syyllisimmät: ikävät tikkaat ja liian vähän korkeanpaikankammoa poteva hyppäri.



Heinäkuun töitä sisällä ja autokatoksessa

Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, näitä meillä on viimeinen kuukausi näperretty:



Kattoja on koolattu.



Autokatosta on paneloitu.



Väliseinärunkoja on pystytetty.



Lattiavalua on hiottu. Ei ollut mikään helpoin värkki tämä kaveri hallita. Kone vei ensin miestä eikä toisinpäin...!



Lattiavalusta tullutta hienon hienoa pölyä on imuroitu.



On kannettu muurarille kahi-tiiliä kosteiden tilojen väliseiniä varten.



Höyrynsulkuja on värkätty.



Viemäriputkia on eristetty.



Ja teipattu huolella.



Isä on laittanut ullakolla ilmastointia.

 

...ja irvistellyt putkien kanssa :)

 

Siinä niitä nyt menee. Käyrää ja suoraa ja jos jonninnäköistä.



Tässä se kahi-seinä nyt on noussut.



Pohjanmaan vahvistukset hikisissä ja kutiavissa kivivillapuuhissa. Tehokkaan linjaston ansiosta tuli nopeasti valmista!



Kärpänen askeläänieristysvilloituspuuhissa :)!




Pohjanmaan appi villoitushommissa.



Anopin kanssa helteisissä maalaushommissa.




Poika ja isä autokatosta paneloimassa perinteiseen malliin.



Kirvesmies on nikkaroinut katosten rungot paikalleen.



Paneelit sahataan oikeaan mittaan.




Takan hormikin on löytänyt paikkansa.




Otsalautaa autokatokseen.




Autokatoksen ikkunoiden karmit saavat maalia pintaan.



Läheltä piti! Milli oikealle ja uudet yläkerran lattialämmitysputket olisivat sanoneet PHUH...!



Yläkertaan tulee huomenna lattiakipsivalu. Laitetaan vesikiertoiset lattialämmitysputket piiloon ja päästään miettimään väliseinien tekoa sen jälkeen.

Kultsin työtunnit heinäkuussa 231 h. Vähän jäätiin jälkeen kesäkuusta, jolloin niitä oli 250 h. Tähän päälle meidän kaikkien muiden tunnit, joita ei ole viitsitty edes laskea.... Huomenna töihin lepäämään ;)!!

Coping strategiat

Aikanaan, ihan vain hetkinen sitten, lukion psykologian tunneilla yritettiin oppia tunnistamaan tiedollisia ja toiminnallisia selviytymisstrategioita eli copingia, jolla henkilö pyrkii hallitsemaan joko sisäisiä tai ulkoisia haasteita. Näillä strategioilla ihmiset yrittävät minimoida tai edes sietää stressiä. Copingia on nyt tarvittu viimeisen vuoden aikana ihan tosissaan. Tässä muutamia itsereflektoinnin tuottamia ajatuksia meidän ulkoisten haasteiden kanssa tarvituista selviytymisstrategioista:


1) Vanha kunnon kieltäminen toimii aina: sovittiin Kultsin kanssa, että ei puhuta rakentamisesta klo 20.00 jälkeen. Illalla raksa hävisi olemasta (as if...). Tämä strategia otettiin käyttöön silloin suunnitteluvaiheessa, joka oli muuten henkisesti yllättävän raskasta. No, tämä kikkakolmonen ei toimi enää, kun raksalta ollaan harvoin edes kotiuduttu tähän aikaan...

2) Systemaattiset rentoutumismekanismit, joilla yritetään hallita tunteita: Ostettiin rentoutumisCD, meren kohinaa ja aaltojen huminaa. Ei sitä kauheen monta kertaa jaksanut kuunnella. Kultsi vie sen liiksatunneille syksyllä rauhoittamaan niitä turhan meluisia muksuja.

3) Taannu lapseksi: Jos menee unet, ota kissa unileluksi kainaloon.

4) Muutetaan stressin kohdetta: ”Mun on pakko lukea nyt kaikki nämä sataviiskytä raksakirjaa, että sitten tiedetään, mitä rakentaminen tarkoittaa.”

5) Yritykset muuttaa omaa ajattelutapaa: ”Tää on oikeesti tosi kivaa. Oppii uutta ja osaa tehdä jo vaikka millaisia asioita. Hei, jos rakennettais uus talo, siitä tulisi ihan sairaan hyvä!”

6) Järkeistäminen: ”Jos talo maksaa liikaa, ainahan sen voi myydä pois. Ja muuttaa keskustaan kaksioon. Eihän me nyt mitenkään olla raksaan kiinnytty vielä.” JA: ”Tätä kestää vain tämä vuosi. Se on todella lyhyt aika elämästä. Sitten siitä nauttii, kun päästään muuttamaan.” SEKÄ VIELÄ: ”Ei paritalossa asuminen voi olla loppuiän ratkaisu. Kun naapurit voi olla, mitä on. Vaikka nyt ovatkin mukavia ja hiljaisia ja vuoden naapureita.”

7) Itsensä lahjominen: Päästäänhän me sentään (jos rahat riittää) Krabille nauttimaan auringosta ja merestä helmikuun lopussa.

8) Ja viimeisenä herra Topin selviytymisstrategia: oman käyttäytymisen ja arvomaailman totaalinen muuttaminen. Suloisesta kotipörriäisestä verenhimoiseksi saalistajaksi. Voitteko kuvitella: hän täyttää pian yhdeksän ja eilen toi ensimmäisen saaliinsa kotiin - ja kaiken kukkuraksi sisälle. Varmaan osittain sen vuoksi, että kuuli alkuviikosta, kuinka hänen metsästystaitojaan parjattiin Pohjanmaan vieraiden kera ja päätti sitten näyttää... Oli mulla siitä saalista (päästäinen-poloparka) kuvakin, mutta se taitaa olla niin brutaalia katsottavaa, etten viitsi sitä näillä sivuilla julkaista ;) Ja ihan varoittavana esimerkkinä teille muille, että tämän siitä saa, kun vanhemmat jättävät ainokaisensa heitteille moneksi kuukaudeksi ;)!

400 m2 kipsilevyjä ja kaupan päälle kahi-tiiliä

Keskiviikkona talkoiltiin Hämiksen jengin kokoonpanolla. Meille saapui tiistaina aika hirveät määrät kipsilevyjä ja me ei oltaisi IKINÄ selvitty niistä yksin. Tontilla on nimittäin yksi sun toinen rampa puuhastelemassa, itseni jonon nokkapäähän lukien tämmöisissä kantohommissa. Oli siis aivan mahtavaa, että saatiin apua kantamiseen! Levyjä ei nimittäin ole suositeltavaa jättää ulos imemään kosteutta itseensä. Siksi ne piti kantaa sisään pika-pikavauhtia.Ja vielä ihan oikeanlainen päivä sattui säiden puolesta: aurinko paistoi eikä pisaran pisaraa tullut taivaalta.

Pojat kantoivat ahkerina ja uutterina aamukympistä iltaseitsemään kipsilevyjä ja kahi-tiiliä kosteiden tilojen muurausta varten. Kipsilevyjä tuli kannettua 400 m2. Näytti olevan aika hikistä hommaa. Me tytöt taas hioimme autotalliin tulevien kierrätysikkunoiden pokia. (Ja saattaa olla, että piipahdimme ihan vähän vaan siinä päivän aikana Ideaparkissa ;)) Lounaaksi oli terveellistä luomupitsaa á la KotiPizza ;) Ja iltapalaksi: Dallas on pulla, pitkopullaa, Dallas on pitkopullaa-aa-aa... Ja olihan talkoolaisilla tietysti omat talkoopullot mukana, jotka tällä kertaa olivat kuitenkin ihan ruskean ja keltaisen värisiä terveysjuomia ;) Erittäin terveellisesti siis hoidimme homman kotiin, kuten muutenkin raksalla yleensä.



Eka pino erikoiskovia.

 

Välillä haetaan kahi-kiviä läheisestä rautakaupasta. Unohdin ottaa pojista action-kuvia. Tässä ne seisoskelevat rauhallisen näköisinä, mutta totuus oli kuvia karumpaa... 



Ja toinen pino. Koittakaapa itse.



Olihan meillä mukana myös tämä pikkusöpöläinen, Junior Builder. Hän piti tarmokkaasti työilmapiiriä yllä ;)

 

Tässä me ikkunapokien hiojat täydessä työn touhussa.

Nyt on kipsilevyt turvassa ja ihan kohta pian niitä päästään laittamaan seinään. Suuret kiitokset T&M :)!

Voi hölöppä...

Hölppä on siis vesikaton päätyräystäiden kannatuspuu. Aika kiva sana - koitapa vaikka sanoa "hölppä"! Meillä on tehty nyt kattoa sekä taloon että autotalliin. Suht valmista alkaa jo olla, enää puuttuvat reunatiilet autokatoksesta ja talosta etelänpuoleisten kattojen tiilet. Ja sitten tietysti otsalaudat ja kaikki muu hässäkkä sieltä katon alta puuttuu. Mutta kuitenkin aika valmiin näköistä.

Tässä vielä muutama kuva. Ja niin kuin aiemmin todettu, kattohommissa ei tosiaan auta päätä huimata.



Rimat ja ruoteet ovat paikallaan, tiilet saa nostaa!

 

No fear...

 

Katson sineen taivaan...

 

Nosturikuskia kiinnosti enemmän lärpättely hands-free:nsä kuin nopea tiilien saattaminen katolle... 



Hiljalleen katto täyttyi tiilipinoista, joista sitten ladonta lähti käyntiin.

 

Olipa ihanaa, kun aurinko paistoi ja sai nököttää tulevan pihan perällä katsomassa katon valmistumista :)



Ensimmäisenä valmistui autokatoksen pohjoisen puoli. Ja valmistui muuten melkoista kiitovauhtia. Olihan meillä hommissa takavuosien kansallinen ladontamestari!

 

May I present: Herra Sakari Orava. Tällaisiakin saattaa katolta löytyä.



Herra Orava oli aika kesy kaveri. Vähän turhankin. Hän nimittäin päätti eilen poiketa meillä sisälläkin. Kahvipöydällä. Siinä, missä oli pullaa ja keksiä. No, toivottavasti hän ei enää sitten tule sisälle, kun Herra Topi muuttaa talon valtiaaksi. Muuten kahvipöytäkäynnistä voi tulla aika vikkelä juoksulenkki... Vaikka mikäpä siinä, palaapa ainakin ne kalorit, mitä varastetuista pullista on napaansa ahminut ;)

 Ihan vielä ei ole valmista, mutta laitan loppukuvan sitten katosta, kun sitä kelpaa esitellä!