Te tunnette tän stoorin; paritalo – yhteinen väliseinä - erilaiset naapurit. Paritalossa itsessään ei mitään vikaa, aivan ihana talo aivan ihanalla pihalla ja sijainnilla, mutta... Siispä Evakkoon. Ja ei - en todellakaan voi suositella paritaloa kenellekään. Siihen pätee vähän niin kuin tämä kuuluisa, kunniakas lausahdus "life is like a box of chocolate - you never know what you gonna get".
(Tiesittekö muuten, että sana evakko juontaa wikipedian mukaan juurensa evakuoinnista? Wikipedia kuvailee: Evakuoinnilla tarkoitetaan ihmisten saattamista turvaan vaaratilanteissa. Evakuointi on pakkotoimi, eli evakuoitavien suostumusta ei tarvita... että näin....)
Kun tonttia aikanaan lähdettiin etsimään, meidän kriteerit tontin etsinnässä oli: aurinkoa, rauhaa ja yksityisyyttä. Katsotaan nyt, mitä saatiin, mutta tällä hetkellä tuntuu ihan hyvältä. Meille tulee eteläpiha ja naapureita on vain yhdet, siis rajalle kiinni tulevia.
Kuka se joskus lauloi, että ”mä katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, miten onnellinen voikaan olla hän...”? Kun saimme tontin, pellolla ei ollut yhtään mitään muuta kuin rikkaruohoja ja hiirihaukka (ja oletettavasti myös toki siis hiiriä ;)). Melkein naapurissa oli yksi parhaat päivänsä nähnyt hevostila, toisella puolella lähimpänä naapurina myöskin jollain toisella vuosituhannella palvellut maalaistalo ja ehkäpä kilometrin päässä aivan ihana kartanoalue, jossa olisi potentiaalia. Kun sen laittaisi. Nyt maaliskuussa, vuosi myöhemmin alue alkaa tosin saada jo hienosti uutta modernimpaa muotoaan ja sinne on kohonnut tosi lyhyessä ajassa paljon taloja: omakotitaloja suurimmaksi osaksi, mutta myös kaksi rivitaloa ja kolme paritaloa.
Iki-ihana shoppailuparatiisi IP sijaitsee tulevasta kodista vain kilometrin päässä. Voitte aavistaa tässä piilevän pienen vaaran sille, että lauantain likkojen lenkit suuntautuvat tulevaisuudessa jonnekin muualle kuin Pyynikin harjulle tai lempääläläisittäin Birgitan polulle. Esimerkiksi Cat Walkille. Siis sikäli mikäli rakentamisen jäljiltä meillä on jotain, millä avittaa yhteiskunnallista talouskasvua uuteen nousukiitoon.
Tuleva talo itsessään sai muotonsa erään talotehtaan mallin innoittamana ja lopullisen muodon sille loihti tulevaisuuden arkkitehtilupaus-ystävämme. Joskus kolmenkymmenen vuoden päästä me voidaan sitten kerskua, että ”juu – meillä on siis tosiaan hänen ensiluomuksensa tuolla Lempäälän pellolla nököttämässä” ;) (Lintsille terveisiä ;)) Ilmansuunnat saatiin varmasti hyödynnettyä aika hienosti ja odotettavissa on ihanan polttavaa keskipäivän aurinkoa ja punertavaa ilta-aurinkoa, pölypalloja kierimässä auringon säteissä ja
Tässä vielä teille muutama kuva talosta – ensimmäinen on arkkitehdin viimeinen versio (pohjoinen, takapihan puoli) ja toinen on talotehtaan havainnekuva (etupuoli etelään).
Talon pohjoispuoli ja takaosa. Täältä on kulku sekä kodinhoitohuoneeseen että tekniseen tilaan.
Tuossa saunan terassilla nautitaan sitten 2012 eteenpäin Suomen suvesta =)
Eli perinteisellä puutalolla meillä mennään eteenpäin. Ihanaa meidän mielestä on isot ikkunat, valo ja avaruus - näitä ainakin mielikuvissamme tulemme saamaan =) Tässä vielä hahmotusta siitä, miten rakennukset asemoituvat tontille - asemapiirroksessa näkyvät talo ja autokatos:
Etelän auringonottopihan lisäksi tuonne pohjois/itäpuolelle tonttia on varattu tilaa mun luomuviljelmilleni: perunaa, porkkanaa, salaattia, persiljaa, minttua, sipulia, raparperia, viinimarjoja, vadelmia, pensasmustikoita, tyrnejä, omenapuita – ehkäpä jopa kirsikkapuita? Tervetuloa meille sitten sadonkorjuun aikaan (10 vuoden päästä) – näillä polvilla ei tuollaista määrää marjoja yksin kerätä ;)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti