Rakentajan vappu

Maatyöt jatkuivat torstain ja perjantain. Onneksi saatiin velipoika tontille apumieheksi maankaivajalle. Tänään, vappuaattona, hommat jatkuivat sähköjohdon ja datakaapelin sekä maan täryyttämisen merkeissä.

Täytyy muuten erikseen mainita, että sekä vesilaitos että V:llä alkava sähköyhtiö olivat nopeita korjaamaan sekä toisten että omia mokiaan. Siitä kun tiistaiaamuna soittelin pyynnön vesiliitoksista kunnan vesilaitokselle ja sähkölaitokselle ihmettelypuhelun puuttuvasta sähköjohdosta, meni ehkä vuorokausi että tontille oli vedetty sekä vedet että sähköt. Loistavaa toimintaa!

Pitää mainita vielä myös, että sekä rakentajan että sähkölaitoksen lisäksi myös vesilaitos oli kämmäillyt. Ne olivat nimittäin vetäneet naapureiden vedet meidän tontille. Keskelle ajokaistaa. Soitin sitten tästäkin asiasta kohteliaan utelevan puhelun kuntaan: "Miksiköhän se naapurin vesiputki nököttää keskellä meidän tulevaa ajokaistaa? Me aiomme vetää siihen ajokaistalle asfaltin ja taitaa olla niin, että jos jotain ei tapahdu, vesiputki jää sinne asfaltin alle. Eikä sitä sieltä enää sitten kaiveta pois. Mitäköhän tässä pitäisi tehdä." Pienen empimisen, ihmettelyn ja keskustelun seurauksena sekä kunnan putkimestari että työnjohtaja lähtivät siltä istumalta tontille ja niin kävi, että sekin asia tuli hoidettua kuntoon hyvin nopeasti. Hienoa :)

Sadevesiputki, kakkaviemäri tai joku muu kvv-jutska ;)

Mursketta ajotien pohjaksi

Lisää mursketta. Sitä meni. Ja paljon. Ja menee edelleen.

Sähköputken ja datakaapelin suojaputket.

Talon alla näyttää tältä.

Vähän lisää mursketta. Ei jää vesi seisomaan tontille eikä kosteus nouse rakenteisiin.

Mestari ja kisälli. Täryjyrällä murske tiiviiksi.



Tällä vehkeellä mittaillaan, että murskeet ovat oikeassa korkeudessa.



Datakaapelin ja sähköputken syöttöä suojaputkiin. Se oli vinkeää hommaa. Ensin siima kiinni styroxipalloon, joka imetään pölynimurilla (juu, ihan sillä perus koti-imurilla!) putken (40 m) läpi toiseen päähän. Sitten siimalla kiskotaan vetonaru suojaputken läpi. Sitten vetonarulla kiskotaan kaapeli ja johto suojaputken läpi. Ja näin tällä konstilla saadaan sitten joskus internet pelittään ja ranskikset uuniin!



Yleisön pyynnöstä ;)! Tää on poseerauskuva, mutta ihan oikeastikin kurvailin tällä vehkeellä. Ihan itse. Omin pikku kätösini. Kiihdyttelin, minkä kerkesin siinä meidän tulevalla ajotiellä. Oli aika huippua! :)

Nyt klara vappen kaikille! Me posautettiin kuohuva jo päivällä ja korkki lensi tietysti naapureiden pihaan... 

Vettä ja sähköä etsimässä

Pääsiäismaanantaina aloitettiin klo 07.00 tontilla. Oli jänskät paikat, kun vihdoin päästiin hommiin! Ensin mittailtiin jollain hienolla vehkeellä, kuinka korkealla ollaan merenpinnasta, kalibroitiin mittatikku, päätettiin maanpinnan ja lattian korkeus ja sitten alettiin kauhoa. Kultsi harjoitteli mittatikkumiehenä oloa: tikku piippasi aina, kun kuoppa oli joko tarpeeksi syvä tai korkea (työnjohtajana en ihan ehtinyt ymmärtää, miten päin laite toimi ;)).

Maanantaipäivän saalis klo 7.00-21.00: kesä yllätti – taidettiin molemmat polttaa ainakin naamamme, jos ei nyt bikinirajoja vielä ehtinyt kertyä :-). Sekä talo että autokatos saivat kuoppansa ja vesiputkille vedettiin ojat tontin rajalta talolle. Päätettiin (tai päättäväinen maanrakentaja päätti) nostaa maanpinnan korot 30 senttiä korkeammalle kuin rakennusluvassa, jotta emme jää tienpinnan alapuolelle. Tämä tietää uutta naapurikuulemiskierrosta. (Ja lisämaksua kunnan suuntaan?) Mutta parempi niin kuin asua kuopassa. Kunnan vesiputken ja sadevesiviemärin päät löytyivät pitkän ja hikisen lapiourakan jälkeen. Kaivinkoneella niitä ei voinut etsiä, ettei satu vahinkoa. Sähköjohtoa ei sen sijaan löytynyt. Vaikka kaivettiin puoli katua ylös.

Siitä se lähti. Kultsi ja mittatikku. Maankaivaja isolla koneellaan.

Tässä on saatu jo talolle pohjia kaivettua ja kaivot ovat alkaneet löytää paikkansa.

Piirustusten tulkintaa.

Hikistä manuaalityötä vesiputken kimpussa.

Tässä on vesiputkille tehty kaivannot.

Tiistai ja keskiviikko ovat maankaivuusta lepopäiviä. Onneksi, sillä tiistaina piti selvittää vielä sen tsiljoonan asiaa. Lvi-projektipäällikkö ja resurssikoordinaattori tahoillaan tilasivat hikisinä tavaraa ja kilpailuttivat hintoja. Suodatinkangas löytyi hukkareissuiltaan ja LVI-tavarat ladattiin tontille. Aamulla lähti myös ensimmäisenä ihmettelevä soitto sähkölaitokselle: missä meidän sähköpiuha on? ”Katsotaanpa, onko se unohtunut kokonaan vetää”, pohti sähkölaitoksen kaveri linjan toisessa päässä. Lupasivat lähettää sähköputkimiehen heti asialle mysteeriä ratkomaan. Ja niinhän paljastui parin tunnin päästä: piuha oli unohtunut vetää ihan täysin meidän tontille. Kiva juttu. Sitä odotellessa. Pisteet V:llä alkavalle sähköyhtiölle. Onneksi aloitettiin ajoissa, ettei vastoinkäymiset ala heti kostautua – pisteet meille.

Mutta myönnettäköön, ettei se ole sähkölaitos yksin, joka kämmäilee. Maanantaina paljastui myös rakentajien ensimmäinen kämmi: emme olleet ymmärtäneet tilata vesilaitokselta vesiliitoksia ajoissa. Tiistaiaamun to do –listalla oli tämän vuoksi nöyrä soitto kunnan vesilaitokselle – olisko millään mahdollista, että menette tänään tai edes huomenaamuna vetämään ne vesiliitokset tontille, PLIIS?! Putkimestari oli onneksi suopealla päällä ja suostui pikkurouvan pyyntöön hyvillä mielin. Niin kunnan kaverit ovat – toivottavasti – tänä aamuna rientäneet vedenvetohommiin. Kohta käydään tsekkaamassa tilanne.

Torstaiaamua varten pitäisi nyt aika monen asian olla kunnossa. Silloin kauhotaan taas lisää ja laitetaan putkea ja suodatinkangasta ja soraa.

Ja tosta se alkaa...

... kuten Täällä Pohjan Tähden Alla Jussi tuumaa suon raivausta aloitellessaan.

Vielä ei suota päästy raivaamaan, mutta hyvä alku saatiin. Pitkäperjantai meni nopeasti  eikä tuntunut laisinkaan pitkältä. Nyt on nimittäin isketty talon kulmat maahan ja maanantaina aletaan kauhoa! Tämä oli tietysti vain alustava talon paikan merkkaaminen. Ennen kuin viikko 20 koittaa ja sokkelia aletaan muurata, ovat kunnan kaverit käyneet iskemässä ne oikeat mittakepit paikalleen.

Onneksi aurinko paistoi, oli hyvä ilma mittailla tonttia ja kerätä liikoja heiniä pois tieltä. Pellon elämääkin tuli jälleen todistettua: oli kuollut hiiri, oli elävä hiiri ja ilmassa leijui vanha tuttu hiirihaukka. Emme kuitenkaan päässeet todistamaan, onneksi, avaran luonnon saalistushetkeä...

Tässä vielä muutama otos ahkerasta työporukasta:

Tarkkaa mittatyötä

Työnjohtaja karttakepin kanssa... ;)

Valmista! Ne on nuo kepit pystyssä pitkin tonttia, joita mittailtiin muutaman tunnin verran...

Aurinkoista pääsiäisen jatkoa!


ps. Ne toiset takkakaverit laittoivat vihdoin tarjouksen tulemaan - mutta eivät ilman muistutusta. Miinuspiste heille. Se nihkeä, toinen takkamyyjä, yllätti ja mursi tämän myyjien hiljaisuuden ringin ja kyseli, joko kaupat tehtäisiin. Takkaprojekti on edelleen auki. Saas nährä.

Valkoista

Meillä on sellainen ajatus, että yritetään miettiä kaikki asiat seinien värejä ja jalkalistoja myöten mahdollisimman valmiiksi nyt, niin sitten kesken rakentamisen ei tarvitse käyttää sitä vähää aikaa enää sisustusvalintojen tekemiseen. Tämäkös se vasta on vaikeaa (juu tiedän, maaliskuussa kuvittelin, että tämä on se helppo juttu - mutta naisella on aina oikeus muuttaa mielensä ;)), varsinkin kun ei yhtään tiedä, miltä se talo loppujen lopuksi näyttää ja miten valo sisällä heijastuu. Yhteen huoneeseen aurinko paistaa keskipäivästä iltaan ja toiseen kajastaa vain ilta-aurinko, jos sitäkään. Toisaalta, kun täällä pohjoisnavalla eletään, onko niillä ilmansuunnilla niin väliä – ei täällä aurinko kuitenkaan näyttäydy kuin parina kuuna vuodessa...?

Sunnuntaipäivä käytettiin joka tapauksessa värien pohdintaan. Nimittäin valkoisen eri sävyjen tuumailuun. Kyllä valkoinenkin on väri ;) Lopputulema sunnuntaille oli, että valkoinen ei ole valkoista. Jos seinien värimaailmassa ei haluaisi mennä ihan maalarinvalkoisella, homma menee tällaiselle maallikolle aika vaikeaksi. On lumenvalkoista, kookoksenvalkoista, kermanvalkoista, liljanvalkoista, pilvenvalkoista, lumikinvalkoista, lokinvalkoista, listavalkoista jne. Kauhistuttaa lähinnä se, että jos otetaan joku värikartalla hyvältä näyttävä valkoisen sävy ja sitten se taittaakin vaaleanpunaiseen tai –siniseen. Tai juuri se valittu valkoinen ei sovi meidän sohvan harmaansävyyn tai ruokaryhmän ruskeaan... Koko koti menee pilalle! Apua... No, ehkäpä meidän täytyy käyttää pientä koemaalipurkkia sitten aikanaan.

Ja juu, myönnetään, tämä on pieni asia verrattuna siihen, että pohjat tulee rakennettua oikein eikä rakenteisiin pääse vaikka vettä. Mutta sitten, kun se talo on pystyssä ja käyttää niitä arki-iltojaan siihen sohvalla makoiluun, se pinkkiin vivahtava ”lumikinvalkoinen” voi alkaa nyppiä. Paljon. Siksi tätä pohdintaa käydään jo nyt.

Lopuksi otetaan teemaan sopivasti natsaava terveysjälkkäri-infoisku: kookoksenvalkoista White on White –kookosjäätelöä! (Olette varmaankin huomanneet, että se ihanalta maistuva mansikkajädetuutti ei sisällä viattomasti ainoastaan maitoa ja mansikoita yhteenjäädytettynä? Jäätelöistä löytyy, vähän merkistä riippuen, äkkiseltään reilusti yli viittä E-ainetta. Tsekatkaa ja kauhistukaa.) Kunniaa reseptikehittelystä en voi ottaa itselleni, se on napattu MonkeyFood.net paleodieettiä edistävästä blogista.

- 250 ml kookosmaitoa tai -kermaa (muista valita kookosmaidosta se versio, jossa ei ole E-aineita, itse käytän Kara-merkkistä tuotetta)
- 4,5 dl tuoreita hedelmiä/marjoja (esim. luomubanaani ja ananas)
- 1 tl vaniljajauhetta (ei siis van.sokeria! Jos haluat, muutenkin voi maustaa - käytä makunystyröitäsi)
- Cashew-pähkinöitä
- (Agavesiirappia tai vaikka hunajaa tujaus, jos haluat makeutta)

Kuori ja paloittele hedelmät ja lykkää kookosmaidon kera blenderiin. Hurruuta tasaiseksi soseeksi. Mausta ja maista. Kaada seos pieniin pakkasenkestäviin astioihin (lasit/kahvikupit käyvät hyvin) tai suurempaan astiaan. Anna levätä pakkasessa noin tunti. Pidempäänkin voit odotella, mutta seos jäätyy vähitellen hyvinkin kovaksi ja syöminen käy hankalammaksi. Itse tykkään tästä vähän lötkömpänä versiona. (Tämä muuten maistuu hyvältä vaikka sellaisenaankin, ilman jäädyttämistä.) Voit koristella jäätelösi esim. hunajalla tai lisätä pähkinärouhetta, miten vain. Sitten vain nauttimaan luonnollisista valkoisen sävyistä! :)

Kyläläisten informointi rakennushankkeesta

Jäi vähän viime tinkaan, mutta tiedätte sen vanhan sananlaskun... Tänään siis saatiin kyltti meidän tontille vähän niin kuin merkkaamaan meidän reviiriä :). Se on talofirman mainoskyltti, mutta eipä tarvinnut itse väsätä sitä. Virallisesti kyltti olisi pitänyt olla paikallaan jo ennen rakennuslupahakemuksen jättämistä, mutta mistäpä tuollaista tietää. Eikä kunnan rakennusvalvonta ole onneksi ollut hereillä. Eihän me oltaisi vieläkään tajuttu, että jotain puuttuu, ellei vastaava olisi sattunut ajamaan tontin ohi ja huomannut kyseisen puutoksen. Nyt on ainakin virallista kaikille ohikulkijoille, että se on meidän maapläntti eikä sitä kannata enää muiden havitella :).

Mestarimyyjiä ja takkahaasteita

Tiedättekö sen tunteen, kun on ihan puhki ja kaikkensa antanut. Kun on juossut töissä kuin pieni eläin monta viikkoa ja viimein on olo kuin kuiviin puristetulla sitruunalla. Nyt on sellainen olo. Huh... Onneksi me mennään huomenna kylpylään rentoutumaan.

Kohta lumi sulaa ja päästään raksalla hommiin! Tällä hetkellä on takkapohdinnat menossa. Googleteltiin pitkään malleja, millaista halutaan ja kaikkea hienoa ideaa oli tarjolla. Selkeää, modernia, suoraviivaista, just tietynlaista pintaa jne. Nyt me varmaan joudutaan tyytymään siihen, mitä saadaan. Suunnilleen. Tämä siitä syystä, että me halutaan sellainen takka, joka lämmityksen kautta antaa lämpöä myös vesikiertoiseen lattialämmitykseen. Kuten männä viikolla huomasimme, tämä ei ole ensinnäkään helppo homma. Lämmönvaihtimien tarjoajia ei kasva joka nurkalla. Ja toisekseen tila, johon takka tulee, on aika täsmällinen. Toisin sanoen pieni. Ja sen pitäisi olla kulmatakka, valaista kohti olohuonetta, mutta antaa hieman tunnelmaa myös ruokapöytään. Se ei ole lämmönvaihtimen kanssa helpoin yhtälö.

Ensin suuntasimme kohti melko tunnettua takkavalmistajaa, jonka valikoimista löytyy tällainen lämpövempele. Astuimme sisään takkastudioon – kuten niitä hienosti kutsutaan – ja yritimme saada palvelua. Oli jotenkin todella nihkeää. Vihdoin ja viimein saimme tarjouksen sieltä mukaan, mutta mitään ei suostuttu räätälöimään eikä missään tultu asiakasta vastaan. Oli olemassa vain standarditakat ja niiden valikoima oli aika huono, kun ehdottomasti haluttiin lämpöjutska mukaan. Kun tultiin pois studiosta, Kultsi kysäisi, että oltiinko me jotenkin huonoja asiakkaita vai oliko se hiton huono myyjä?!

Olen muuten huomannut, että yllättävän paljon nihkeää asiakaspalvelua on liikkeellä. Ja ilmeisesti liikkeillä menee aika hyvin, kun KUKAAN ei soittele meidän perään. Että haluaisitteko mahdollisesti sen keittiön ja kodinhoitohuoneen, jota on hiottu monen monta kertaa. Tai että kiinnostaisiko se kodinkonepaketti, jota katsottiin. Ei yksikään hairahdu. Leikkivät vaikeasti tavoiteltavaa, kun meidän piti tehdä sitä! Keittiön suhteen meilla oli taktiikka, että annetaan myyjän hikoilla siellä yksinään, otetaanko me se keittiö vai ei. Vaikka ollaan jo päätetty, että otetaan. Mutta siitä ei kuulu mitään (eikä tosin muistakaan kilpailijoista)! Joudutaan varmaankin hattu kourassa marssimaan sinne keittiökauppaan, että pliis – saataisko me se keittiö, jota ollaan varovaisesti tahdottu...!

Mutta se siitä. Toinen takkaliike oli paljon miellyttävämpi kokemus. Sinne ei meinannut löytää millään eikä sisäänkäynti ollut todellakaan studiota muistuttava, mutta palvelu oli hyvää. Siellä oli kaksi kokenutta mestarimuuraria myymässä takkoja. Ja tuntui, että meitä kuunneltiin. Ja että aika moni asia voisi onnistua. Vaikkei me nyt ihan sitä unelmien takkaa saadakaan. Seuraavassa elämässä sitten. Tosin tarjousta luvattiin täksi päiväksi, mutta vielä sitä ei ole näkynyt. Kärsivällisyyttä.

Nyt sohvalle oikaisemaan ja kyllähän sitä kohta voi mennä vaikka nukkumaan – eikös =)!

Ps. Se kirvesmies oli hyvä ja saatiin se meille töihin!

Rakennuslupa

Viime viikolla saatiin rakennuslupa. Jipii, nyt päästään rakentaan taloa sellaisena, kun toivottiinkin =)

Varjopuolena tahdon kommentoida näitä byrokraattisia kiemuroita. Me maksettiin nimittäin tuosta ilosta lähes 1500 euroa. Voitteko kuvitella? Virkamiehet pyörittävät papereita keskenään ja nappasevat siitä ilosta tuollaisen rahasumman. Ei kai siinä voi muutamaa tuntia kauempaa heillä mennä, kun katsovat, että jep: värit oikein, katto määrätyssä kulmassa, kerrosluku – check, energiatodistus olemassa, pinta-ala – kyllä vain, aivan oikein! Minäkin alan nimittäin suunnitella uraa kunnanvirastossa, jos siellä on tuntiliksa tuollainen. No okei, myönnetään – me poikettiin hitusen kaavasta. Nimittäin yhden satasen veloittivat siitä, että ylitimme autokatoksellamme 20 senttimetriä sille sallitun viivanpaikan kartalla. (Eikä nyt ole kyse siitä, että olisimme jotenkin menneet lähentelemään naapuria liiaksi tai mitään muutakaan epäkorrektia – se nyt oli joku sattumanvarainen viiva siinä piirroksessa, jonka ylittämisestä sai pulittaa satasen verran.) Summa summarum: 1400 euroa jaettuna vaikka hihaista vetäistynä kymmenellä tunnilla => lyhyellä matikalla teen jakolaskun ihan päässä ja saan tulokseksi ymmärtääkseni 140 e/h. Not bad at all.

Mutta hei! Etten unohda: olihan sitä tuntiliksaa käytetty myös meidän turvallisuuden pohtimiseen. Tuli yksi ehto lupaan, jonka täyttäminen on edellytys sille, että voidaan pykätä talo pystyyn sellaisena kuin se on suunniteltu. Tämä koskee nimittäin meidän yläkerran makuuhuoneen ikkunoita, jotka lähtevät melkein lattiatasolta ja ovat siten vaarana asukkaille. Niistä voi nimittäin tippua, jos on huolimaton. Ikkunoihin pitää laittaa sellaiset turvasalvat, jotka saa avata vain hätätilanteessa. (Ei niitä vihreitä turvasalpoja, joita voitte nähdä Ikean ikkunoissa – onneksi pienet, valkoiset ja huomaamattomat.) Ikkuna aukeaa turvasalpojen ansiosta vain kymmenen senttiä raolleen, mutta sen enempää sitä ei saa aukaista kuin hätätilanteessa. Koskaan. Edes ikkunan ulkopuolta ei saa pestä niin, että sisältä aukaisisi ikkunan. Meidän pitää kivuta sinne viiteen-kuuteen metriin tikkailla ja pestä ikkunat sitä kautta. Eli menisiköhän siitä luvan könttähinnasta kuitenkin osa siihen maksuun, kun kunnasta joku aina toukokuussa tulee kytisteleen siihen kadulle meidän tontin kohdalle, miten niitä ikkunoita oikein pestään?! Näin sen täytyy olla...

Tänään tulee muuten se kirvesmies meille ”haastatteluun”. Pitäkää peukkuja, että jutut kohtaavat!

Aika velikultia

Ilman mainioita apujoukkoja meidän raksaprojekti olisi ollut ainakin ziljoona kertaa raskaampi prosessi. Ensinnäkäänhän me ei tiedetä kumpikaan rakentamisesta yhtään mitään. (Kannattaako tällaisten ihmisten antaa ylipäätään rakentaa ;)?) Tai no korjataan hieman: ei tiedetty ennen kuin aloitettiin. Nyt jo tiedetään jotain. Teoreettisina ihmisinä suunnistettiin ensimmäisenä kirjastoon etsimään alan kirjallisuutta. Me luettiin hömppää ja peruskamaa ja teknistä tietoutta. Kyllä ne helpottivat sitä alun tuskaa ja ymmärtämättömyyttä kummasti. Nyt me tiedetään ainakin karkeasti, miten raksaprojekti käynnistetään ja miltä alkuvaiheet näyttävät. Lisäksi me ollaan opeteltu hienoa ammattisanastoa, kuten koolaus, harvalaudoitus, smyygit, hölpät, surri-lanka jne. Vitsi me ollaan jo paljon viisaampia kuin puoli vuotta sitten =)!

Onneksi meillä on ollut ystäviä, jotka ovat jo rakentaneet tai ovat rakentamassa tai ovat muuten vain kiinnostuneet rakentamisesta. Vertaistuki on ihan voittamatonta. Aivan upeaa, miten te olette halunneet luovuttaa kuluarvioexcelinne meille ja laittaa tekstareilla kirvesmiesehdotuksia sekä porrasvalmistajia ja jakaa omat bloginne meille ohjenuoriksi. Sitten meillä on niitä ihania ystäviä, jotka myös haaveilevat rakentamisesta ja käyvät istumassa rakentajakoulussa meidän puolesta ja tuovat sieltä kaiken saamansa materiaalin että opin myös meille. Valmiina, kotiin kannettuna =) Meillä on paljon taustajoukkoja henkisesti mukana pitkän matkan takana, jotka ovat tosi tärkeitä. Sitten meillä on tätä lähityövoimaa, jotka innokkaasti ovat tarjonneet vankkumattoman tukensa ja tehneet jo nyt pitkää päivää neuvotellen meille hyvää työvoimaa ja materiaaleja sopuisaan hintaan (kiitokset isi&äiti =)!). Toivottavasti edes joskus pystymme korvaamaan kaiken saamamme avun ja voidaan vuorostamme auttaa teitä eteentulevissa proggiksissa.

Vielä on pitkä (pidempi kuin tähän mennessä) matka jäljellä, hirveästi opittavaa ja paljon tulee jäämään pimentoonkin, meidän ymmärryksen ulottumattomiin. Mutta ajasta tulee varmasti mielenkiintoista ja opettavaista. Jospa me sitten tulevaisuudessa osattaisiin hieman paremmin IHAN ITSE laittaa edes silikonia keittiön tasojen repsottaviin saumoihin ilman, että pitää soittaa siihen apujoukot tueksi ;)!

Tässä vielä kuva maailman ihanimmasta karvapallerosta, jota ei paljon tuleva muutto ressaa =)